Vuoden 1941 kesä oli lämmin kuten tämäkin kesä. Euroopassa se oli tulevan hirmusodan kesä. Hitler löi alkutahdit 1940 miehittämällä Versaillesin rauhassa 1919 menettämänsä Elsass ja Lothringen alueet ja valloittamalla Tanskan, Alankomaat ja Norjan. Sodan päätyttyä Tanskassa tuomittiin vankeusrangaistuksiin Saksalle myötämielisiä ja yhteisyötä tekeviä henkilöitä. Noin 20 tuomittiin kuolemaan. Suomi säästyi näiltä ikäviltä jälkinäytöksiltä.
Aina 1980-luvun puolivälin saakka suomalaisten historian
tutkijoiden oli varminta Neuvostoliiton pelossa puhua Suomen ajautumisesta
sotaa 1941 sen sijaan, että puhuttaisiin hyökkäyssodasta. Tosiasiassa se oli puhdasverinen
hyökkäyssota Saksan rinnalla. Tämä näkyi mm siinä, että kesällä 1940 Suomi
salli Saksan miehistö kuljetukset laivalla Ouluun ja sieltä auto- ja
rautatiekuljetukset pohjoiseen samalla, kun Neuvostoliitto pommitti maamme
suurimpia kaupunkeja. Tämä osoittaa, että Suomi ryhtyi aktiivisesti jatkosotaan
jo kesällä 1940 Neuvostoliitoa vastaan, mutta täydellä voimalla vasta Saksan
käynnistettyä operaatio Barbarossan. 26.6.1941. Natsit rakensivat myöhemmin läpäisemättömän
Sturmbock linnoituksen Lapin käsivarteen. Tämä siksi, että saksalaiset pelkävivät enempi kuin henkensä edestä neuvostoliittolaisia itä rinatamlla tekemiensä julmuuksien takia. Pelko oli todellinen, sillä NL:llä oli heti itä rajan takana valmuidessa kymmeniä tuhansia sotilaita ajamaan sakslaisia Suomesta Norjan kautta Atlantin valtamereen. Jatkosodan aikaan saksalaisia
sotilaita Pohjois-Suomessa oli noin 200 000.
Jostain syystä ei ole tehty tutkimuksia tai
selvityksiä niiden naisten kohtaloista, jotka lähtivät saksalaisten sotilaiden
mukana Sturmbock linnoituksen kautta Keski-Eurooppaan. Heitä oli kymmeniä enkä
jopa satoja. Tutkijayhteisö haluaa olla jostain syytä myös vaitonainen suomalaisnaisten
lapsista, joilla on Pohjois-Suomessa taistelleet saksalaistaustaiset isät.
Kommentit
Lähetä kommentti