Toisesta maailmansodasta Neuvostoliitto myöhemmin Venäjä ei oppinut mitään. Korruptio rehottaa ja maa hyökkäilee sinne tänne mies- ja kalustotappioista välittämättä. Voitoista ei ole niinkään väliä, kunhan kansalle syötetään valevoittoja. Saksa on suurin sodasta oppija maan käydessä sisäisen syvällisen katumusharjoituksen mahtavine muistomerkkeineen kaasutetuille juutalaisille. Ruotsi on oppinsa oppinut jo 1800-luvulla pysymällä niin puolueettomana, että kuningas kävi hilpeää kirjeenvaihtoa Hitlerin esikunnan kanssa toimittaen samalla malmia Saksalle kiskot punaisina. Tanska oppi viikossa niin puolueettomaksi, että löi heti ensimmäisen saksalaissoturin edessä hanskat tiskiin ja natsien poistuttua teloitti 41 kansalaistaan yhteistyöstä Hitlerin porukan kanssa. Norja oppi, että kun kerran luovuttaa maansa viholliselle, sen jälkeen on parasta alkaa kaivaa öljyä ja rikastua niin, että voi olla öykkäri loppuelämän. Virolaisten oppivat niin itseriittoisiksi, että kuvittelevat nyt omin käsin kuristavansa itäisen naapurinsa. Italia tajusi, ettei Etiopiaan kannata hyökätä Pohjois-Saharan kautta. Britannia oppi rakentamaan ja käyttämään lentokone Spitfire:ä niin, että löi Göringin tuhatpäisen lentokone armadan. Yhdysvallat ei oppionut mitään, sillä se vartioi maailman rauhaa kuten ennenkin. Lahjakkain oppija oli kuitenkin Suomi, joka rakensi maailman kovimman armeijan per kapita.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti