3051. Eurooppa faaraoiden aikaisessa kuivuudessa

On helpompi uskoa luonnon noudattavan omia lainalaisuuksiaan, kuin luottaa tulevan olevan sattumusten varaan. Tämä tulokulma painottuu myös arvioittaessa pohjoisen pallon puolen kuivia kausia. Meneillään on jo kolmas kuiva kausi, etenekin kesäjakso, kun maa huutaa vettä. Monitieteelliset (historia, paleontologia, mikrobiologia, fysiikka) tutkimukset ovat osoittaneet, että Etelä-Euroopassa ja Lähi-Idässä erityisen kuiva kausi oli noin 12000 vuotta sitten. Raamattukin kertoo Egyptin nälän hädästä. Katetta tälle antaa tiede osoittamalla sen ajan mahtikansojen heettiläisten, babylonialaisten ja nubialaisten valtiaiden käyneen kirjeen vaihtoa ja lopulta sotia veden saantinsa turvaamiseksi. Todennäköisesti näihin aikoihin Kuolleestamerestä tuli silloin kuollut meri ja nykyisen Saharan aavikon muodostuminen alkoi sen vesivarojen kuihtumisen takia. Monien silloisten järvien veden pinta aleni rajusti. Sadevedestäkään ei ole vesipulan pelastajaksi, koska ilman saasteet pilaavat sitä.
Ilmeisesti veteenkin pätee aineen katoamattomuuden laki, koska se muodostuu alkuaineista ja maan vetovoima pitää huolen lopusta. Vesi voi kuitenkin kätkeytyä maan kamaran sisään ja muuttaa siellä virtausuomiaan niin, että nykytekniikallakin ihmisen on sitä vaikea hyödyntää. Nyt koko Etelä-Eurooppaa uhkaava kuivuus voi olla ensiaskel katastrofaaliseen ravintokriisiin ja ennen kaikkea luonnon kokonaisvaltaiseen alueelliseen tuhoutumiseen. Nyt Euroopan historiallisten jokien, kuten Reinin latvojen, pohjakivillä istuvat pahaenteisesti nälkäiset lokit.