Ihmisen arkigeeneihin on ladattu pyrkimys saada materiaalinen statuksensa mahdollisimman korkeaksi verrokkiryhmässään ja panna tämä nähtäväksi muille pohtimatta, miltä se näyttää ulos päin. Näyttäminen muille on ymmärrettävää, sillä kukapa ei haluasi tulla nähdyksi. Jos ei ole sanottavasti setelivetoista voimaa takataskussa, näkyväksi tulemisen kyytipoikana voi käyttää sosiaalista mediaa. Siinäpä oiva keino köyhälle näkyväksi tulemiseksi haluavalle. Varmin ja samalla luonnollisin tapa saada mediahuomiota on tietenkin henkilön intelligenssin tai fysiikan avulla saavutetut teot. Saavuttaa ilman näitä huomiota on taitolaji eikä se yleensä onnistu ilma suhteita ammattimaisiin medioihin ja jos se onnistuukin sisältö voi olla hölynpölyä. Neljäs tapa saada huomiota on kivuta sisällyksettömän jankutuksen turhanpäiväisyyksien pitkiä tikkaita huuhaan taivaalle ja sieltä heitellä egomurusia itsensä päälle. Tällaisia henkilöitä on esiintynyt aivan viime aikoina.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti