Kiusaamisen kuristamisotteilla on monta muotoa. Ne voivat alla, kuin saalille viritellyt, mutta näkyvät ansaat, jotka esillä olollaan on luotu tuomaan kohteelle pelkoa ja ahdistusta. Kiusaaja saattaa seurata kintereillä paljastamatta tarkoitustaan kuin vasta, silloin kun kohde on heikoimmillaan. Kun kiusaa o vallannut kukkulansa, sen päältä hänen olemukseensa kuuluu, että täältä minä tulen. -En minä niin tyhmä ole, että minä vahvaa satuta, vaan niitä, joita on jo satutettu. Kiusaaja yrittää lisätä vahvuuttaan ja näytellä kiusaaja koodia lataamalla joka päivä kiusaaja moodin päälleen valmiiksi iskemään uusiin kohteisin. Vanhoihin kohteisisin kiusaaja hyökkää varmasti, kuin auringon nousu valitsemalla sen, joka tuo kiusaajan iljettävään sädekehään lisämätää, mikä päälle päin näyttää hampuusin hahmolta ja sisältä ihmisraukan tarinalta. Ikävimmän kiusaajan uran ovat valinneet ne, jota maiseman vaihdettua jatkavat kiusaamista uusien uhrien kimpussa. On selvää, että tällainen henkilö on sairas ja jos hän ei saa apua elämäntarinansa lohkomiseen järjellisiin osiin, mikä mahdollista hänen itsensä havaita, missä kohtaa kisaaja indikaattori jumittui päälle, hän joutuu loppuiäkseen kurjistumisen sivuraiteille. Iän mukana kiusaaja jossain vaiheessa tajuaa olevansa juntti ja ettei toisen mollaamisessa ole järkeä, sillä se rapauttaa ennen kaikkea häntä itseään ja kaikkia hänelle elintärkeitä ihmissuhteita.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti