Maastrichtin
sopimuksesta on kulunut aikaa lähes 25 vuotta. EU:n Instituutiot on luotu,
rajat avattu ja direktiivejä annettu. Tiedotusvälineet tuovat päivittäin eri
medioihin kuvaa EU:n dynaamisesta toiminnasta, mutta todellisuudessa jäsen maat
elävät omaa elämäänsä EU-koneiston vain jauhaessa omissa lokeroissaan. Kuvaavaa
on, että tänä vuonna 2017 Välimeren yli tulee viisi miljoonaa pakkolaista ja
kokonaisuudessaan 1000000 pakolaista vuona2018, joista Turkin kriisin jälkeen
maan kanssa tehty sopimus on käytännössä yhtä tyhjän kanssa.
Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvää. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisina eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.
Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyllä huomattu ja voitu erottaa siirtolaisuuden eri muodot EU:n talouden piristymisessä.
Nyt EU on riutunut puoli kymmentä vuotta kriisistä toiseen ja taaperrellut yhtälailla rahoitusongelmista toiseen. Paradoksi on, että yhteinen euroalueen valuutta estää devalvaatiohyödyn, mutta takaa EKP:n kautta rahoituksen riittävyyden. Tämä on suuren luokan käsittämätön umpisolmu. Brexit on tehnyt Britanniasta vain kivitaakan EU:lle.
Henkisellä tasolla eurooppalaisuutta on koetettu hitsata yhteen ja edistää yhteistä eurooppalaista arvopohjaa erilaisilla tapahtumilla, mutta instituutiot näyttävät menevän ihmisarvon edelle. Rajoille rakennetaan suojamuureja pakolaisvirran esteiksi. Vaikka YK:n peruskirjan ihmisoikeussäännöt unohdettaisiinkin, EU joutuu tunnustamaan tosiasiat maahan pyrkivien määrien kasvussa. Puskurimaat Turkki ja Libanon ovat jo pullollaan pakolasia eivätkä niiden turvaverkot enää pidä.
Afrikan 1,2 miljardin väestömäärän muutolle on luontainen laajennuskohde Eurooppaan. Maanosan maiden ja ihmisten varallisuuserot ovat valtavia ja sosiaaliset aidat vielä korkeampia kuin Euroopassa. Köyhiä, nuoria ja opiskelleita ihmisiä on paljon ja he näkevät netistä, miten lännessä eletään. He etsivät dynaamisesti parempaa elämää. Lukutaito ei riitä heille enää valttikortiksi. Täten on selvää, että Euroopan on kohdattava lähitulevaisuudessa rajoillaan miljoonat ja miljoonat uudet pakolaiset.
Maahanmuuton ratkaisemiseksi eivät yksittäiset pienet toimenpiteet enää auta. EU:n on hyväksyttävä, että sen maihin tulee vuosittain 100 tuhansia pakolaisia ja se, että kunkin maan yhtenä sosioekonomisena projektina ja prosessina on integroida kukin maa maahantulijat omalla tavallaan yhteiskuntaansa.
EU on kohdistettava samanaikaisesti sopeuttamistoimenpiteet lähtijämaihin, reunavaltioihin ja omaan maahan. Tämä vaatii monen suuntaista ja tasoista yhteistyötä sekä pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä EU ei voi olla kuin uninen ja kuivettunut seurakunta
Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvää. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisina eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.
Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyllä huomattu ja voitu erottaa siirtolaisuuden eri muodot EU:n talouden piristymisessä.
Nyt EU on riutunut puoli kymmentä vuotta kriisistä toiseen ja taaperrellut yhtälailla rahoitusongelmista toiseen. Paradoksi on, että yhteinen euroalueen valuutta estää devalvaatiohyödyn, mutta takaa EKP:n kautta rahoituksen riittävyyden. Tämä on suuren luokan käsittämätön umpisolmu. Brexit on tehnyt Britanniasta vain kivitaakan EU:lle.
Henkisellä tasolla eurooppalaisuutta on koetettu hitsata yhteen ja edistää yhteistä eurooppalaista arvopohjaa erilaisilla tapahtumilla, mutta instituutiot näyttävät menevän ihmisarvon edelle. Rajoille rakennetaan suojamuureja pakolaisvirran esteiksi. Vaikka YK:n peruskirjan ihmisoikeussäännöt unohdettaisiinkin, EU joutuu tunnustamaan tosiasiat maahan pyrkivien määrien kasvussa. Puskurimaat Turkki ja Libanon ovat jo pullollaan pakolasia eivätkä niiden turvaverkot enää pidä.
Afrikan 1,2 miljardin väestömäärän muutolle on luontainen laajennuskohde Eurooppaan. Maanosan maiden ja ihmisten varallisuuserot ovat valtavia ja sosiaaliset aidat vielä korkeampia kuin Euroopassa. Köyhiä, nuoria ja opiskelleita ihmisiä on paljon ja he näkevät netistä, miten lännessä eletään. He etsivät dynaamisesti parempaa elämää. Lukutaito ei riitä heille enää valttikortiksi. Täten on selvää, että Euroopan on kohdattava lähitulevaisuudessa rajoillaan miljoonat ja miljoonat uudet pakolaiset.
Maahanmuuton ratkaisemiseksi eivät yksittäiset pienet toimenpiteet enää auta. EU:n on hyväksyttävä, että sen maihin tulee vuosittain 100 tuhansia pakolaisia ja se, että kunkin maan yhtenä sosioekonomisena projektina ja prosessina on integroida kukin maa maahantulijat omalla tavallaan yhteiskuntaansa.
EU on kohdistettava samanaikaisesti sopeuttamistoimenpiteet lähtijämaihin, reunavaltioihin ja omaan maahan. Tämä vaatii monen suuntaista ja tasoista yhteistyötä sekä pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä EU ei voi olla kuin uninen ja kuivettunut seurakunta
Kommentit
Lähetä kommentti