Ennen kun Tiilikaisen maa- ja metsätalousministeriössä
päättää mitään tarkkaa talousmetsien yhtiöittämisen strategiasta, ministeriön talousporukan
kannattaa lukea Adam Smithin uusi 1000-sivuinen
suomennos kirjasta Kansojen varallisuus.
Kun kirjan pääteema modernisoidaan tämän päivän tilanteeseen, se tarkoittaa, että se joka hallitsee luonnon varojen arvon nostamisen ja liiketoiminnan, hallitsee myös taloutta.
Hitaasti ja mutkitellen, kiihkeässä poliittisessa puuskassa valmisteltu lakiesitys talousmetsien yhtiöittämisestä tuli voimaan 21.6.2016.
Adam Smithillä on ministeri Tiilikaiselle vielä toinenkin havainto, jonka soisi moni muistavan myös meillä Suomessa. Rahaa ei voi syödä. Raha tuottaa aitoa hyvinvointia ja iloa vain, kun sitä on riittävästi kulutettavaksi välttämättömiin tarpeisiin.
Uusi Talousmetsä Oy voisinkin tulevaisuudessa keskittyä metsätuotteiden lisäksi kaikenlaiseen tuotantoon ja jopa uusien tuotteiden myyntiin kansalaisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
Tämä saattaisi tarjota Tiilikaiselle mahdollisuuden luoda valtava sosioekonominen innovaatio.
Tämä edellyttäisi sitä, että Talousmetsä Oy tekisi laajaa tutkimus- ja innovaatiotyötä j tätä kautta laajensi uusine tuotteineen voimakkaasti eri toimialialoille. Tällaiset merkit ovat jo ilmassa.
Nyt Tiilikainen on päättänyt yllättäen nopeuttaa kivihiilestä luopumista 2024 mennessä suurissa kaupunkilaitoksissa ja korvata sen maakaasulla. Metsäteollisuus on ymmärrettävästi reagoinut tähän voimakkaasti. Tiilikainen puuttuu yksittäisten yritysten sopimattomalla toimintaa tavalla. Yritykset ovat laatineet omat energiaohjelmansa ja hallituksen väliin tulo hankaloittaa niin strategioiden ja kapasiteetin hyväksikäyttöä. Perustus lailliset kysymykset voivat myös nousta Tiilikaista vastaan.
Tiilikaisen etunojaa kivihiilen käytön lopettamisessa on vaikeaa ymmärtää. Se on kuin tulvan tuoma hökkeli joen rannalle. Suomihan on jo nyt hiilidioksidien vähentämisen kärkimaa. Tulee tunne, etteikö hallitukselle riitä mikään, pitääkö vielä joutua maksamaan ylimääräinen hiilivero Tiilikaisen puumerkin jättämisestä kivihiilitaisteluun.
Kun kirjan pääteema modernisoidaan tämän päivän tilanteeseen, se tarkoittaa, että se joka hallitsee luonnon varojen arvon nostamisen ja liiketoiminnan, hallitsee myös taloutta.
Hitaasti ja mutkitellen, kiihkeässä poliittisessa puuskassa valmisteltu lakiesitys talousmetsien yhtiöittämisestä tuli voimaan 21.6.2016.
Adam Smithillä on ministeri Tiilikaiselle vielä toinenkin havainto, jonka soisi moni muistavan myös meillä Suomessa. Rahaa ei voi syödä. Raha tuottaa aitoa hyvinvointia ja iloa vain, kun sitä on riittävästi kulutettavaksi välttämättömiin tarpeisiin.
Uusi Talousmetsä Oy voisinkin tulevaisuudessa keskittyä metsätuotteiden lisäksi kaikenlaiseen tuotantoon ja jopa uusien tuotteiden myyntiin kansalaisten tarpeiden tyydyttämiseksi.
Tämä saattaisi tarjota Tiilikaiselle mahdollisuuden luoda valtava sosioekonominen innovaatio.
Tämä edellyttäisi sitä, että Talousmetsä Oy tekisi laajaa tutkimus- ja innovaatiotyötä j tätä kautta laajensi uusine tuotteineen voimakkaasti eri toimialialoille. Tällaiset merkit ovat jo ilmassa.
Nyt Tiilikainen on päättänyt yllättäen nopeuttaa kivihiilestä luopumista 2024 mennessä suurissa kaupunkilaitoksissa ja korvata sen maakaasulla. Metsäteollisuus on ymmärrettävästi reagoinut tähän voimakkaasti. Tiilikainen puuttuu yksittäisten yritysten sopimattomalla toimintaa tavalla. Yritykset ovat laatineet omat energiaohjelmansa ja hallituksen väliin tulo hankaloittaa niin strategioiden ja kapasiteetin hyväksikäyttöä. Perustus lailliset kysymykset voivat myös nousta Tiilikaista vastaan.
Tiilikaisen etunojaa kivihiilen käytön lopettamisessa on vaikeaa ymmärtää. Se on kuin tulvan tuoma hökkeli joen rannalle. Suomihan on jo nyt hiilidioksidien vähentämisen kärkimaa. Tulee tunne, etteikö hallitukselle riitä mikään, pitääkö vielä joutua maksamaan ylimääräinen hiilivero Tiilikaisen puumerkin jättämisestä kivihiilitaisteluun.
Kommentit
Lähetä kommentti