2166. Surumielinen pohdinta ei riitä korjaamaan muutaman johtavan virkamiesten moraalivajetta

     Suomen virkamieskunnalla menee yleisesti ottaen hyvin. Heihin luotetaan ja henkilökohtaista korruptiota on vähän. Sen sijaan jonkin verran esiintyy poliittista korruptiota, kun korkeaan poliisivirkaan nimetään puolueen edustaja.

Johtajat Paatero ja Riikonen ovat syytettyjen penkillä Aarnio jutussa. Heidän olisi pitänyt tietää, mitä Aarnio porukoineen puuhailee, etenkin poliisijohtaja Riikosen.

     Kohtalo on ikävästi nyt yhtä aikaa asettanut valtakunnansyytäjä Nissisen, Tullin pääjohtaja Hartilaisen ja Helsingin piispan Teemu Laajasalon valokeilaan virkarikoksistaan ja – rikkeistään.

     Nissisen tuomio on lainvoimainen ja julkinen. Hän kuitenkin 11.1. Skype-puheessaan kieltää alaistaan puhuvmasta siitä laitoksen sisällä. Hän nousee lattiasta ylös. Kannattaisi kuitenkin odottaa nimittäjän päätöstä siitä, mitä edellytyksiä hänellä on jatkaa edelleen valtakunnansyyttäjänä. Virkamies etiikan kannalta Nissisen kohdalla näyttää siltä, että röyhkeys ja rohkeus menevät sekaisin, vaikka hän kuinka yrittää saada opetusta Aalto Yliopiston etiikan opettaja Martinezilta.

     Tullin Hartikainen on jo aiemmin saanut vakavan huomausutuksen viranhoidostaan mm salassa pitosäännösten rikkomisesta ja esteellisestä toimimisesta johtoryhmän kokouksessa vaimonsa asiassa. Rikkeellistä toimita on jatkunut muutaman vuoden aikajaksona. Häntä voidaan siis pitää tämän alan konkarina, jopa kroonikkona,

     Piispa Laajasalon aiempi koulutustoiminta on mennyt konkurssiin jo vuosia siten ja velallisilla on muutaman sadan tuhannen euron saatavat pesästä. Hän unohti ilmoittaa niistä äänestäjille ja nimittäjälle. Nyt jälkeenpäin on käynyt selville, että hän on syyllistynyt uuden korkean virkamiehen perisyntiin, luottokortin vapaamieliseen käyttöön. Laajasalo Nissisestä ja Hartikaisesta poiketen kirkon miehenä ja hurskaana ihmisenä katuu tekojaan. Ei ole syytä usko hänen ulkokultaisuuteensa.

     Kun nämä kolme esiintyvät mediassa, aito katumien ei tule ensimmäisenä mieleen ja hyvän virkamiehen teotkaan eivät tunnu saavan jalan sijaa heidän puheissaan ja kehon kielessään. Jää vian erittäin paha maku suuhun ja kasvava epäilys, tähänkö suuntaan virkamiesmoraali on luisumassa. Kansalaiset eivät tykkää tästä.