Siirry pääsisältöön


2168. Itse asiassa kuultuna Yle TV 1:ssä 12.1 P Paatero avaa tulevia eduskuntavaaleja

     Juho-Pekka Rantala jutusteli SDP:ssä lähes koko ikänsä toiminen Pertti Paasion kanssa 12.1.2018. Tässä Paatero esittää omalla filosofisella kielellään mielipiteensä.

Hänen mukaansa 1970-luvulla alkanut SDP sisäinen valtataistelu sai karkeita piirteitä, jotka hieman muotojaan muuttaen ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Hän antaa kautta rantain ymmärtää, että Rinteen valinta puheenjohtajaksi oli silloin aloitetun linjan jatkumoa. Hän ei pidä hyvänä tällaista menettelyä.
     Paasio pitää käännekohtanaan omalla urallaan sitä, kun Ulf Sundqvist valittiin SDP:n puheenjohtajaksi syksyllä 1991. Hän ei edes asettunut ehdolle. Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka ei aluksi tyydyttänyt Paasiota, vaikka se loppujen lopuksi antoi hänelle näköalapaikan ohjailla SDP:n pitkän aika välin tavoitteita. Siellä linjattiin, ettei SDP mene edes Holkerin hallituksen alkuneuvotteluiin, vaan jää suosialla oppositioon.
     Tämä kannatti, sillä 1995 SDP sai 63 kansanedustajaa. Lipponen oli kysynyt Paaterolta, että sinähän oli viimeksi meidän ulkoministerinä. –Kyllä, No se sopii, jatkoi Lipponen. Mutta hetken kuluttua tuli Lipposelle mystinen puhelinsoitto, jossa Halonen valittiin ulkoministeriksi. Paatero toimi tietämättömänä tästä uudesta käänteestä, kuin tuleva ulkoministeri, koska ei tiennyt Halosen valinnasta. Se tympi myöhemmin Paateroa suuresti.
     Hän pitää Rinteen mahdollisuuksia voittaa seuraavat eduskuntavaalit kovan työn takana, koska tapa, jolla Urpilainen sivuutettiin oli epäsopiva ja se nyt on syönyt nuorten ja naisten kannatusta.
     PS Paateron pohdintojen pukeminen jutun muotoon on kirjoittajan vastuulla.

  

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3783. Mitä jos Halla-ahon loogisuus ja Marinin verbaalinen johdonmukaisuus olisivat samassa päässä

Taannoisessa  TV 1:n Halla-ahon kuntavaali tentissä itse kukin mukaan lukien haastattelijat, saattoivat kokea tulleensa henkisesti mukiloiduksi. Tämä ei tarkoita perusuomalaisuuttaa aatteena, vaan Halla-ahon  ilmeettömän loogista ja purevaa argumentaatiota. Logiikalla piirretyn vastauksen ollessa häijy, haastattelija joutuu miettimään, jatkaako hän istuntoa lisäkysymyksellä aiheesta, vaan vaihtaako uuteen teemaan. Se murentaa vetäjien itsetuntoa. Uusi teema voi päätyä samankaltaiseen logiikka jargoniin, mutta voi päätyä myös Halla-ahon muita kirvelevän etulyöntiaseman kasvamiseen. Haastattelijan tentatessa, miten pitäisi menetellä kuntien ylimitoitettujen korona tukien kanssa.    Halla-aho vastasi, että nyt hallituksella kelpaa, kun hallitus lahjoo kuntalaisia heidän omilla rahoillaan. Se mitä Halla-aho sanoi maahanmuutosta, oli varmaakin monilla toistoilla hioutunut syvälle miehen päähän. Maahanmuuton juoni lähti tarinasta, että maahanmuutto on hyvä asia, kunhan saa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *