Siirry pääsisältöön

1643. Miksi Jukka Juusti puolustusministeriön kansliapäälliköksi


     Hetkinen. Rädynkö jättämäinen nimittämättä uudelle 5-vuotiskaudelle puolustusministeriön kansliapäälliköksi olisi väärin? Vanha totuushan on, ettei mikään poliittinen virkanimitys ole väärin, ellei rikota muodollisia pätevyysvaatimuksia.

     Päivän tietojen mukaan Jussi Niinistö  on ajamassa virkaan ministeriön ylijohtaja Jukka Juustia. Täytyy myös huomata, että alun perin 5-vuotiskaudeksi nimittäminen lähti tarpeesta harkita uusin silmin jatkopestiä. Näin J. Niinistö nyt juuri menettelee.

     Hieman kummastuttaa, miksi J. Niinistön aikeet ovat herättäneet puolustushallinnossa, mediassa ja kokoomuksessa kuohuntaa. Kysehän on PS:n ensimmäisestä korkean tason poliittisesta virkanimityksestä muiden puolueiden pilattua ajat sitten moneen kertaan tässä asialla maineensa.

     Paheksuessaan J. Niinistön puuhia moittijoiden kannattaa muistella, millä perusteilla nykyisiin virkoihinsa valittiin muiden muassa Laura Räty, Anni Sinnenmäki, Päivin Nerg, Jari Gustafsson, Olavi Heinonen, Mika Nykänen, Velipekka Nummikoski. Lista on lähes loputon  

     Muistelu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että poliittiset virkanimitykset sopivat erittäin huonosti yhteen hallinnon tuottavuuspyrkimysten, puolueettoman hallinnon ja tasa-arvoisen kohtelun kanssa. Mutta ne sopivat täydellisesti yhteen puolueiden tarpeeseen saada omia sotureita hallintoon ajamaan puolueen etuja. Puolue hyötyy ja soturi hyötyy.

     On totta, että osa puoluepoliittisesti aktiivisista virkamiestä on päteviä. Vaarana kuitenkin on, että he näkymättömällä kädellä ohjailevat neutraalia hallintoa puolueensa ja puoluetovereidensa etujen suuntaan, jopa suoraan hankkien puolueelle etuja.

     Oikeuskansleri ei puutu nimityksiin, koska hän on liian lähellä nimitysprosessia, mukavuusalue voittaa.

     Kukaan ei viitsi edes nauraa poliittisen virkanimitysten kieltämiselle saati niiden lopettamiselle.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *