1251. Kilpailuja punavankien hautatolpilla

     Koulusta puuttui voimistelusali, minkä vuoksi voimistelun opettaja järjesti meille pojille kaikenlaisia kilpailuja, kun ei viitsinyt meitä joka päivä kävelyttää ja hiihdättää pitkin metsiä. Luulen, että syynä oli myös se, että metsissä oli runsaasti pontikkatehtaita.

     Eräänä nuoskaisena päivänä illan jo hämärtyessä ja varisten raakkuessa ilkeästi Launo vei luokkamme Paikallisen lehden toimittaja saapui haastattelemaan kilpailun voittajaa, mutta ymmärsin pitää suuni kiinni, sillä Launo oli etukäteen varoittanut kertomasta mitään metsäkujan varteen. Sen reunassa oli parinsadan metrin matkalla viiden metrin välein aitatolppia. Voittaja olisi se, joka ensimmäisenä sai heitettyä osuman kuhunkin tolppaan.

     Aloin tehdä märästä lumesta nopeasti isoja höttöisiä palloja ja voitin kilpailun. Toisten ihmetellessä taitavuuttani sanoin leuhkasti, että ennen ei ole tarvinnut osua, mutta nyt piti. Mutta eipä mennyt montakaan päivää, kun paikallisessa lehdessä oli juttu hautojen häpäisemisestä; tolpat osoittautuivat vapaussodassa kaatuneiden punaisten hautausmaan aitatolpiksi.