Ihmisen esihistoria suosi ihmistä muistelmaan ja olemaan kiitollisia tapahtumista, joista ihminen selviytyi hengissä, voitti vihollisen tai sai runsaan saalin jaettavaksi. Siis etupäässä ikäviä asioita. Evoluution edetessä tapahtui myös positiivia kehitysaskelia, kuten viljellyn kehittyminen ja asettumien paikoilleen liikkuvasta keräilytaloudesta.
Syntyi siis miellyttäviä asioita muistella, kiitollisuutta.
Tästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt kiitollisuuskäsijarru päälle. Muistelemme vai negatiivisia asioita positiivisten sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään.
Joku pessimistien luonne voi kokea, että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan. Tällainen asenne on masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta.
Psykoterapeutti Anneli Liitovaaraa suositteli pitämään kiitollisuuskirjaa tai lähettämään kiitollisuuskirjeitä auttajilleen. Esimerkiksi entisen koulun hyvä opettaja on voinut tietämättään olla suureksi avuksi jokin oppilaan selviytymiselle koulusta. Tällöin kiitoskirje voisi olla paikallaan. Kiitollisuuspäiväkirjan (Voi olla vain päiväkirja.) pitämisellä henkilö kootusti muistelee hyviä tapahtumia ja niihin liittyviä hyviä ihmisiä (Litovaara). Tämä on hyvä tapa opetella kiitollisuutta.
Näin voidaan vahvistaa kiitollisuuden hyvettä. Tämä hyve meillä monella juuttuu kiinni menneisyyden takertumiin ilman aktiivista muistelua. Kun pääsee käsiksi kiitollisuuden hyveeseen, siitä voi nauttia yksinkin hyviä asioita vain muistelmalla, tietysti myös ystävien seurassa.
Kun pääsee kunnolla kiitollisuuden kehälle pyörimään ja ihastelemaan menneisyyden mukavia maisemia, mieli rauhoittuu, verenpaine laskee ja elämän laatu kaikkinensa paranee.
Syntyi siis miellyttäviä asioita muistella, kiitollisuutta.
Tästä historiasta meille useille on kuitenkin jäänyt kiitollisuuskäsijarru päälle. Muistelemme vai negatiivisia asioita positiivisten sijaan. Emme ole hevin kiitollisia mistään.
Joku pessimistien luonne voi kokea, että hänen ei tarvitse olla kiitollinen mistään. Hän on itse saavuttanut kaiken omalla työllään ja loputtomilla ponnistuksillaan. Tällainen asenne on masentavaa suhtautumista elämään. Se voi itse aiheuttaa masennusta.
Psykoterapeutti Anneli Liitovaaraa suositteli pitämään kiitollisuuskirjaa tai lähettämään kiitollisuuskirjeitä auttajilleen. Esimerkiksi entisen koulun hyvä opettaja on voinut tietämättään olla suureksi avuksi jokin oppilaan selviytymiselle koulusta. Tällöin kiitoskirje voisi olla paikallaan. Kiitollisuuspäiväkirjan (Voi olla vain päiväkirja.) pitämisellä henkilö kootusti muistelee hyviä tapahtumia ja niihin liittyviä hyviä ihmisiä (Litovaara). Tämä on hyvä tapa opetella kiitollisuutta.
Näin voidaan vahvistaa kiitollisuuden hyvettä. Tämä hyve meillä monella juuttuu kiinni menneisyyden takertumiin ilman aktiivista muistelua. Kun pääsee käsiksi kiitollisuuden hyveeseen, siitä voi nauttia yksinkin hyviä asioita vain muistelmalla, tietysti myös ystävien seurassa.
Kun pääsee kunnolla kiitollisuuden kehälle pyörimään ja ihastelemaan menneisyyden mukavia maisemia, mieli rauhoittuu, verenpaine laskee ja elämän laatu kaikkinensa paranee.
Minulla on monta ihmistä, joille minun olisi pitänyt olla kiitollisempia, kuin olen ollut. Äidilleni, joka kuritti minua fyysisesti, on ole ollut kiitollinen, vaikka hän maksoi oppikouluni, sillä en ole varma maksoiko on sitä omista varoistaan, vaan maksoiko sen isäni poissa olevana. En voi kovin mielelläni olla kiitollinen myöskään isovanhemmilleni, vaikka he elättivät minut, sillä heidän elämänpiirissään olin toisen luokan kansalainen, joka juuri ja juuri sai pitää heidän taloaan majamaikkanani.
Kommentit
Lähetä kommentti