Siirry pääsisältöön

2357. Keskustan kannatus nousuun dostojevskiläisellä aatteella

     Lähes jokainen, joka on junalla tai auton kyydissä matkustanut Suomea halki ja poikki on havainnut kuinka metsäinen maamme. Etenkin ulkomaalinen vieras on ihmetellyt, missä täällä ihmiset ovat, kun metsää on silmän kantamattomiin. Valtaväylien ulkopuolella on kylätaajamia yhtenään, ja lukemattomat sivutiet kätkevät talo- ja asumisryhmiä, joista harva on kuullutkaan. Kesäaikaan entisten kärryteiden varsille marjastajat ja sienestäjät ovat pysäköineet autonsa tien poskille monen kirjaviin ryhmiin. Tällainen yleistilanne ei ole muuttunut tai  muuttumassa miksikään, vaan maaseutu pullistelee edeleen luonnon voimaa ja asuttaa erilaisissa elämänyhtälöissä toimivia ihmisiä. Eivät kaikki ihmiset suinkaan ole linnoittautuneet asutuskeskuksien ja kaupunkien asuntohäkkeihin
     Eräät tutkijat ovat monissa eri vaiheissa 50 vuoden aikana kuvailleet, kuinka ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin ja toiset tutkijat saamaan aikaan kaavailleet ajatuksia, joiden mukaan on jo merkkejä ihmisten muuttamisesta takaisin kotiseuduilleen. Mikään näistä ei ole pystynyt kertomaan, mikä väestömme muuttoliikkeet oikein ovat. Sydäntä särkee katsoa 60 vuoden takaisia väestöennusteita puhumattakaan kirjasta vuodelta 1980 Suomi 2015. Kaikki ne ennustivat valtavaa Suurhelsinkiä.

HS otsikoi, että Keskusta on menettänyt identiteettinsä (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006356766.html).
     Suomen Keskustan onkin käännettävä katseensa niihin suomalaisiin, jotka ovat juurtuneet dostojevskiläiseen maaseutukäsitteeseen. Siinä maalla ja sen omistamisella on  keskeinen arvo ja jokaisen maatilallisen kunnia asiana on hoitaa tilaansa  niin hyvin, että se elättää piirinsä asukkaat. Vain uhkapelurit häpäisivät tilansa. Toiseksi Keskustan ankkuriksi pitää nostaa ikääntyvät ihmiset. Tämän on jo liiketalouskin sanoo, koska se on alati kasvava ja myös osin rikastuva markkina-alue. Alkiolaisuus tulee muuttaa kansan- ja maanhuolto puolueeksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *