2065. Eino Leinon kaverina

      Ruotsalaista teatteria vastapäätä oleva Pohjois-Esplanadin risteys jyrisi liikennettä aivan eri tavalla kuin Fabianinkadun hiljainen mäki. Jostain syystä pidin hyvänä enteenä uuden työpaikkani sijaitsemista vastapäätä Eino Leinon patsasta.
     Talousjohtaja Mikkola oli näyttänyt mahtinsa osaston käytävien ja huoneiden tervehtiessä tulijaa uutuutta hehkuvin värein ja kalustein. Käytävät olivat puhtaat ja valoisat. Jonkinlaisessa tulopuheessaan osastosihteeri Leena Lehtonen kielsi menemästä ministeriöön ilman toimistopäällikön lupaa, mikä oli turhaa, sillä en tarkalleen tiennyt, mikä ministeriö oli ja mistä sinne mennään.
     Jouduin istumaan samaan huoneeseen ekonomi Simo Arran kanssa, joka osoittautui hyväksi ihmiseksi. Hänen ajatuksiinsa en kuitenkaan päässyt sisälle, vaikka kuinka yritin. Hän lueskeli silloin tällöin ääneen tekstejään ja pyysi niihin kommenttejani. Tällä tavoin opin, mitä tarkoittivat suorite, tuloste, tilipuitteet ja monet muut laskentatoimen termit. Silloin kun Simo ei pyytänyt kommentteja, luin Mikkolalta tehtäväksi saatua vuosikertomusta ja vesilakia tulematta yhtään viisaammaksi kuin istuessani Fabianinkadun kopissani.