Satoja henkilöitä käsittävissä ministeriössä ja sen tuhansia henkilöitä
käsittävissä alayksiköissä riittää johtamista laidasta laitaan.
Kiistämättä ministerillä on paljon tehtäviä mm valtion johtoelinten kokouksiin osallistumien kuten eduskuntatyöhön, valioneuvoston istuntoihin ja valiokunnissa kuulemisiin. EU: n eri foorumeille osallistumien nielee osan ministerin ajasta. Tämä lisäksi tulevat hyödylliset vienninedistämismatkat, osallistumiset kutsuttujen ulkomaisten delegaatioihin tai ministereiden tapaamisiin ja vastavuoroisiin tilaisuuksiin.
30 kymmenen vuoden kokemus monen ministeriön päätösten valmistelijavirkamiehenä ja johtoryhmissä sekä ministeriöiden ylimmän johdon konsulttina ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että ministerille jää kymmeniä prosentteja normaali virka-ajasta oma ministeriön johtamiseen pois lukien edellisenkappaleen tehtävät. Se on mittava ja merkittävä aika.
Osan ajasta saa helposti kulumaan, jos ministeri ryhtyy mikro johtamaan soittelemalla virstoihin, miten siellä menee ja miten päivän asia on hoidettava. Usea ministeri on hyvin aktiivisesti ottanut virkamieheltä haltuunsa jonkun tehtävän, esimerkiksi luonnoksen työhyvinvointilomakkeesta ja alkanut itse suunnitella sitä. Se on voinut kulkea hänen salkussaan viikon muuttumatta alkuperäisestä miksikään. Välillä se on ollut hukassa. Eräs ministeri halusi itse laatia kysymykset lomakkeeseen, miten tieto on kulkenut ministeriön ja sen alaisten laitosten välillä. Tuloksia hän ei itse tilaisuudessa esitellyt, vaan se oli virkamiehen tehtävä. Eräässä tapauksessa ministeri otti tehtäväkseen toimia arkkitehdin apuna hallinnonalan suuressa rakennushankkeessa.
Joku ministeri on alkanut johtoryhmässä suunnitella itse strategista ohjemaa operatiivisen suunnittelun otteella, vaikka alkuperäinen valmistelu on ollut aivan kunnollista strategiatyötä. Aikaa on kulunut ja aikaansaannos on lopuksi jouduttu palauttamaan asiaomaisen osaston valmisteltavaksi uudelleen.
Kaiken kaikkiaan ministeri törmää päivittäin havaintoihin, jotka syyhyttävät hänen sormiaan eräkohtein poistamiseksi, mutta jotka kuuluvat talouspäällikön, kamreerin tai hallintopäällikön tehtäviin. Jos hän näihin liikaa syventyy, kalenteri ei riitä mihinkään ja on niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään.
Tilanne on parantunut. Esimerkiksi Sauli Niinistö toimiessaan oikeusministerinä poistui johtoryhmän kokouksesta, jos asiat oli sinne huonosti valmisteltu. Tämä toi vipinää ja pontta johtoryhmätoiminnalle, joka käytännössä on ministeriön johtamisen keskus.
Ministeri pärjää ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamisessa pitkälle sillä, että hän esikuntansa kanssa valmistelle toimeksiannot ja valvoo niiden toteuttamista. Puhtaasti poliittisen päätöksien keskiössä on poliittinen luottopiiri.
Yhteenvetona: Jokainen ministeri voi hyvin pitkälle vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti hän käyttää aikaansa ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamiseen. Se edellyttää tehokasta johtamisjärjestelmää ja sekä johtajia, joille voi delegoida.
PS Ministeri Lindströmin työtaakka on varmaakin kova, eikä sitä ole mitenkään syytä vähätellä.
Kiistämättä ministerillä on paljon tehtäviä mm valtion johtoelinten kokouksiin osallistumien kuten eduskuntatyöhön, valioneuvoston istuntoihin ja valiokunnissa kuulemisiin. EU: n eri foorumeille osallistumien nielee osan ministerin ajasta. Tämä lisäksi tulevat hyödylliset vienninedistämismatkat, osallistumiset kutsuttujen ulkomaisten delegaatioihin tai ministereiden tapaamisiin ja vastavuoroisiin tilaisuuksiin.
30 kymmenen vuoden kokemus monen ministeriön päätösten valmistelijavirkamiehenä ja johtoryhmissä sekä ministeriöiden ylimmän johdon konsulttina ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että ministerille jää kymmeniä prosentteja normaali virka-ajasta oma ministeriön johtamiseen pois lukien edellisenkappaleen tehtävät. Se on mittava ja merkittävä aika.
Osan ajasta saa helposti kulumaan, jos ministeri ryhtyy mikro johtamaan soittelemalla virstoihin, miten siellä menee ja miten päivän asia on hoidettava. Usea ministeri on hyvin aktiivisesti ottanut virkamieheltä haltuunsa jonkun tehtävän, esimerkiksi luonnoksen työhyvinvointilomakkeesta ja alkanut itse suunnitella sitä. Se on voinut kulkea hänen salkussaan viikon muuttumatta alkuperäisestä miksikään. Välillä se on ollut hukassa. Eräs ministeri halusi itse laatia kysymykset lomakkeeseen, miten tieto on kulkenut ministeriön ja sen alaisten laitosten välillä. Tuloksia hän ei itse tilaisuudessa esitellyt, vaan se oli virkamiehen tehtävä. Eräässä tapauksessa ministeri otti tehtäväkseen toimia arkkitehdin apuna hallinnonalan suuressa rakennushankkeessa.
Joku ministeri on alkanut johtoryhmässä suunnitella itse strategista ohjemaa operatiivisen suunnittelun otteella, vaikka alkuperäinen valmistelu on ollut aivan kunnollista strategiatyötä. Aikaa on kulunut ja aikaansaannos on lopuksi jouduttu palauttamaan asiaomaisen osaston valmisteltavaksi uudelleen.
Kaiken kaikkiaan ministeri törmää päivittäin havaintoihin, jotka syyhyttävät hänen sormiaan eräkohtein poistamiseksi, mutta jotka kuuluvat talouspäällikön, kamreerin tai hallintopäällikön tehtäviin. Jos hän näihin liikaa syventyy, kalenteri ei riitä mihinkään ja on niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään.
Tilanne on parantunut. Esimerkiksi Sauli Niinistö toimiessaan oikeusministerinä poistui johtoryhmän kokouksesta, jos asiat oli sinne huonosti valmisteltu. Tämä toi vipinää ja pontta johtoryhmätoiminnalle, joka käytännössä on ministeriön johtamisen keskus.
Ministeri pärjää ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamisessa pitkälle sillä, että hän esikuntansa kanssa valmistelle toimeksiannot ja valvoo niiden toteuttamista. Puhtaasti poliittisen päätöksien keskiössä on poliittinen luottopiiri.
Yhteenvetona: Jokainen ministeri voi hyvin pitkälle vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti hän käyttää aikaansa ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamiseen. Se edellyttää tehokasta johtamisjärjestelmää ja sekä johtajia, joille voi delegoida.
PS Ministeri Lindströmin työtaakka on varmaakin kova, eikä sitä ole mitenkään syytä vähätellä.
Kommentit
Lähetä kommentti