Jo Iivana IV (Julma) ymmärsi suoja-alueiden merkityksen Venäjälle
hänen vallattua Kazanin alueen tataareilta 1552. Se oli merkkitapaus Venäjän
suurvaltiopyrkimyksille. Venäjä ei ole merivaltio kuten Yhdysvallat on.
Toinen merkittää piirre on, että Venäjä- imperiumi, välillä sortuessaan, on aina noussut jaloilolleen maa-alueensa suurin piirtein säilyttäneen, mutta valtarakenteiltaan muuttuneena. Romanovien Venäjään kestävyyttä moukaroivat kukin tavallaan ja vuorollaan pajarit, ortodoksinen kirkko, idän kansat, pohjolan Ruotsi ja Saksalainen ritarikunta.
Tsaarien Venäjän pysyi kasassa vuosituhansia lokakuun vallankumoukseen saakka 1917. Tilalle tuli Neuvostoliitto, joka muuttui depression jälkeen Putinin Venäjäksi.
Venäläinen poliittinen retoriikka poikkea länsimaisesta. Kaikki juontuu Kiovan Venäjään 800-luvulle. Venäläisten putinistinen retoriikka ponnistaa tästä myytistä. Toinen retoriikkaan vaikuttava tekijä on maaorjuuden luoma epäluulo tilanherroihin ja heidän määräämiin työvaatimuksiin. Kolmas on ortodoksinen kirkko ja se ympärillä eri aikoina kulkeneet laajat lieveilmiöt. Neljäs on perinteisiin nojaava kirkko- ja vanhavenäjäkieli.
Samaan aikaan lännestä kehittyi kristinuskon ansiosta omana aikanaan salliva, oppineisuutta ja tieteitä ja yliopistoja edistävä maailma. Latina oli moderni tieteiden kieli.
Näyttää siltä, että Ukrainan kysymyksessä kumpikaan osapuoli ei halua erityisemmin perehtyä toisen kumppani arvoihin ja käsitteisiin, historiaan ja neuvotteluperinteeseen.
Ehkä merkille pantavinta tässä on, että kulloisetkin Venäjän hallitsijat vetoat historiaan. NL:n Stalin jopa siinä määrin Iivana Julmaan, että käski Sergei Eisenstein tehdä Iivanasta Stalinia sukivan elokuvan, millä Stalin pyrki kasvattamaan imagoaan suurena johtajana. Putin vetoaa Venäjän eri suurmahtikausiin.
Nyt uhkaavaa Ukrainan sodan laajenemista Putin voi aivan hyvin perustella ikivanhalla Vanhalla Venäjällä, joka ammoista ajoista on käsittänyt alueen Moskavasta Krimille.
Toinen merkittää piirre on, että Venäjä- imperiumi, välillä sortuessaan, on aina noussut jaloilolleen maa-alueensa suurin piirtein säilyttäneen, mutta valtarakenteiltaan muuttuneena. Romanovien Venäjään kestävyyttä moukaroivat kukin tavallaan ja vuorollaan pajarit, ortodoksinen kirkko, idän kansat, pohjolan Ruotsi ja Saksalainen ritarikunta.
Tsaarien Venäjän pysyi kasassa vuosituhansia lokakuun vallankumoukseen saakka 1917. Tilalle tuli Neuvostoliitto, joka muuttui depression jälkeen Putinin Venäjäksi.
Venäläinen poliittinen retoriikka poikkea länsimaisesta. Kaikki juontuu Kiovan Venäjään 800-luvulle. Venäläisten putinistinen retoriikka ponnistaa tästä myytistä. Toinen retoriikkaan vaikuttava tekijä on maaorjuuden luoma epäluulo tilanherroihin ja heidän määräämiin työvaatimuksiin. Kolmas on ortodoksinen kirkko ja se ympärillä eri aikoina kulkeneet laajat lieveilmiöt. Neljäs on perinteisiin nojaava kirkko- ja vanhavenäjäkieli.
Samaan aikaan lännestä kehittyi kristinuskon ansiosta omana aikanaan salliva, oppineisuutta ja tieteitä ja yliopistoja edistävä maailma. Latina oli moderni tieteiden kieli.
Näyttää siltä, että Ukrainan kysymyksessä kumpikaan osapuoli ei halua erityisemmin perehtyä toisen kumppani arvoihin ja käsitteisiin, historiaan ja neuvotteluperinteeseen.
Ehkä merkille pantavinta tässä on, että kulloisetkin Venäjän hallitsijat vetoat historiaan. NL:n Stalin jopa siinä määrin Iivana Julmaan, että käski Sergei Eisenstein tehdä Iivanasta Stalinia sukivan elokuvan, millä Stalin pyrki kasvattamaan imagoaan suurena johtajana. Putin vetoaa Venäjän eri suurmahtikausiin.
Nyt uhkaavaa Ukrainan sodan laajenemista Putin voi aivan hyvin perustella ikivanhalla Vanhalla Venäjällä, joka ammoista ajoista on käsittänyt alueen Moskavasta Krimille.
Kommentit
Lähetä kommentti