Siirry pääsisältöön


2571. Minä teen niin paljon rikkeitä, kuin pysytyn tunnustamaan

Näin sanoi romaninainen aamun Yle TV:ssä. Minulla on eräs hyvin riipaiseva kokemus tämä heimon pojan kaveruudesta. Se loppui siihen, kun hän teki suunnitellun rikkeen minulle. Itsestäkin tuntuu naurettavalta kertoa tästä, mutta sen ajan elämänitilanteeni käsitysmaailmaan peilattuna se oli minua syvästi koskettava tapaus.

Elettiin 1940-luvun puoliväli jälkeistä aikaa ja koulunkäyntiä. Perheeni oli hajonnut enkä käsittänyt ja puhumattakaan sisäistänyt tunnetasolla, minkä talouden elämän rytmiin minun kuulusi kiinnittyä. Vaihtoehtoin oli isäni lapsuus talon, jonka isäni oli hylännyt ja kadonnut Helsinkiin, vai äitiniini, joka eron jälkeen hajosi kadottaen käsityskykynsä, kuka hän oli ja mihin hän varattomana kuuluu. Kaikkien näiden epävarmuuden ja ristiriitojen pyörteissä elämäni ajelehti, kuin tukki joessa. On vahvasti todettava, että en ollut siinä piirissä ainut, joka näin koki.

Eräänä syyspäivänä jäiden tultua kiljuen jokeen, sain varakkaan kauppiaan pojalta rautaisilla  puristimilla kenkiin kiinnitettävät luistimet. Pidin niitä maailman suuripana areena.

 Kerran tultuamme koulusta mainitun pojan kansa lumista jäätä pitkin asuinpaikkaani kohti, poka pyysi saada kokeilla luistimia. Ihmettelin hiukan, koska jäällä oli noin 10 senttiä lunta. Jokeen oli juntattu uittoa varten sopiviin kohtiin tukki pystyy joenpohjaan. Nyt lähellä olevasta tukista näkyi jään pinnan yläpuolella noin puolimetriä. Se oli oiva istuinpaikka luistimien ruuvaamiseksi kenkiin. Näin poika selitti. Pidin paikka vaarallisena, koska veden virtaamisen vaikutuksesta tukin pään ympärillä oli sula vesi. Sula uran oli noin 10 senttimetriä leveä kiertäne koko tukin. Yhtäkkiä poika huusi, että missä toinen luistin on. Se oli tietenkin pudonnut sulasta poijua kiertävästä urasta joen pohjaan.

Sitä etsin myöhemmin kaikin keinoin, mutta lopulta kauppias tuli ja sanoi nähneensä toisen pojan pudottava luistimen sulasta urasta joen pohjaan. Sitä ei löytynyt koskaan.

Tämä riipi mieltäni koko talven ja riipii vieläkin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

3237. Ylen eilinen A-talk oli Orpolle floppi, Henrikssonille timantteja

Ylen eilinen A-talk oli pääministeri Orpolle yhtä kujanjuoksua. Hän aloitti monta kertaa urheasti saman tosi virren, kuinka Suomi selviää vain työteolla velkaantumisen ollessa hurja 10 miljardin luokka vuodessa ja korkomenojen kivutessa lähes neljään miljardiin, jne. Saman aikaan Lindtmanin kertasi kerta toisen perään, kuinka yksinhuoltaja Liisalta viedään tuhkatkin pesästä, kun työttömyysturvasta leikataan ja yksinhuoltaja vähennystä typistetään ja ruoan hinta nouse pilviin ja saman aikaisesti rikkaiden verotus kevenee. Tämän levy pyöriessä jatkuvasti Lindtmanin sanoittamana Orpon ilme vaihteli uskollisen papin ja käytettyjen huonekalujen välittäjän ilmeiden välillä. Lopulta vieressä istuva Anna Maja Henriksson otti kylmästi Orpon paikan tämä jäädessä sivustakatsojaksi alkaen rauhallisesti kohta kohdalta käydä läpi, mitä hallitus tekee, jotta iskut eivät osuisi samoin köyhiin ja vähäosaisiin. Henriksson pelasti Orpon katastrofilta.  

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *