Siirry pääsisältöön

2571. Minä teen niin paljon rikkeitä, kuin pysytyn tunnustamaan

Näin sanoi romaninainen aamun Yle TV:ssä. Minulla on eräs hyvin riipaiseva kokemus tämä heimon pojan kaveruudesta. Se loppui siihen, kun hän teki suunnitellun rikkeen minulle. Itsestäkin tuntuu naurettavalta kertoa tästä, mutta sen ajan elämänitilanteeni käsitysmaailmaan peilattuna se oli minua syvästi koskettava tapaus.

Elettiin 1940-luvun puoliväli jälkeistä aikaa ja koulunkäyntiä. Perheeni oli hajonnut enkä käsittänyt ja puhumattakaan sisäistänyt tunnetasolla, minkä talouden elämän rytmiin minun kuulusi kiinnittyä. Vaihtoehtoin oli isäni lapsuus talon, jonka isäni oli hylännyt ja kadonnut Helsinkiin, vai äitiniini, joka eron jälkeen hajosi kadottaen käsityskykynsä, kuka hän oli ja mihin hän varattomana kuuluu. Kaikkien näiden epävarmuuden ja ristiriitojen pyörteissä elämäni ajelehti, kuin tukki joessa. On vahvasti todettava, että en ollut siinä piirissä ainut, joka näin koki.

Eräänä syyspäivänä jäiden tultua kiljuen jokeen, sain varakkaan kauppiaan pojalta rautaisilla  puristimilla kenkiin kiinnitettävät luistimet. Pidin niitä maailman suuripana areena.

 Kerran tultuamme koulusta mainitun pojan kansa lumista jäätä pitkin asuinpaikkaani kohti, poka pyysi saada kokeilla luistimia. Ihmettelin hiukan, koska jäällä oli noin 10 senttiä lunta. Jokeen oli juntattu uittoa varten sopiviin kohtiin tukki pystyy joenpohjaan. Nyt lähellä olevasta tukista näkyi jään pinnan yläpuolella noin puolimetriä. Se oli oiva istuinpaikka luistimien ruuvaamiseksi kenkiin. Näin poika selitti. Pidin paikka vaarallisena, koska veden virtaamisen vaikutuksesta tukin pään ympärillä oli sula vesi. Sula uran oli noin 10 senttimetriä leveä kiertäne koko tukin. Yhtäkkiä poika huusi, että missä toinen luistin on. Se oli tietenkin pudonnut sulasta poijua kiertävästä urasta joen pohjaan.

Sitä etsin myöhemmin kaikin keinoin, mutta lopulta kauppias tuli ja sanoi nähneensä toisen pojan pudottava luistimen sulasta urasta joen pohjaan. Sitä ei löytynyt koskaan.

Tämä riipi mieltäni koko talven ja riipii vieläkin.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *