On kummallista, mutta ymmärrettävää, miten Paul Krugmanin kaltaiset taloustieteilijät esittävät maailman talouden romahtamispistettä jossain tulevaisuuden ajankohdassa. Tämä on trivialiteetti, sillä maailmantalous romahtaa jossain ajankohdassa joka tapauksessa. Suurin vaara koittaa, kun suurpääoman haltijat havahtuvat inflaation syövän heidän varallisuutensa.
Se tapahtuu silloin, kun finanssipääoman ja reaalitalouden pääomien
erotus lähenee nollaa. Toisin sanoen inflaatio on syönyt rikkaiden rahat, mutta köyhien
rahoilla on vielä katetta teollisuuden ja kaupan rattaiden pyöriessä vaikkakin
kituuttamalla. Silloin työläiset saavat palkkansa ja osatavat saamillaan palkoilla tuotteita. Se pitää pystyssä sen alan teollisuuden ja kauppa osaa, josta palkkavetoiset työläiset ostavat päivittäistarvikkeensa.
Jos maailman laajuisesti joudutaan tähän Krugmanin
ennustamaan tilanteeseen, työläiset ihmettelevät, miten pääomavaltaisten eliitti
joutuu kauhun valtaan, vaikka katutason elämä kulkee samoja raiteita kuin
ennenkin.
Monet viisaat pörssimeklarit ja pankkiasiantuntijat ovat yllyttäneet kansalaisia ostamaan yritysten osakkeita. Siitä ja ylsieistä mailmantalouden heikkemisen syistä voi seurata Krugmanin ennustama osakkeiden romahdus. Silloin monet työläiset menettävät sijoituksensa, mutta säilyttävät työpaikkansa joskin aletuin palkoin. Yksi syy kauhuun onkin normi-ihmisen haalimat yritysten osakkeet ja siitä seuraava osakkeiden vielä hurjempi lasku.
Nyt meneillään vallitseva finanssipolitiikan ja reaalitalouden paritanssi voi päätyä mihin tahansa
kuten latotanssit. Tanssista voi syntyä uusi kasvu tai haarautuminen, mihin maisemaan
tahansa, koska f
Totuus on, ettei kukaan voi ennusta, mihin pulloposti päätyy.
Sama koske maailmataloutta. Ainoat ennusmerkit ovat uudet reaaliset innovaatiot,
digitalisaation kehittyminen ja nykyistä järkevämpi tapa käydä maailman kauppaa
teknologian ja digitalisaatioon käyttöön perustuen.
Kommentit
Lähetä kommentti