Siirry pääsisältöön

2585. Kuoli ikävään aikaan, helvetin tunnistuslaitteet oli jo korjattu

Rekrytointipalvelujen käyttö sopivan henkilön löytämiseksi avoimeksi tulleeseen työtehtävään on yleistä. Tämä soisi olevan yleistä myös ylemmissä johtopaikoissa, koska niihin usein valitaan urasuunnitelman tai jonkin muun kriteerin mukaan organisaation sisältä oma nainen tai mies. Meneillään olevassa VTV:n pääjohtaja jupakkaa ei oli syntynyt, jos talousvaliokunta olisi käyttänyt nimityksen tukena pätevää rekryfirmaa. Näissäkin tapauksissa ulkopuolisen ammattilaisen suositukset toimeen kykenevistä henkilöistä ovat arvokkaita. Oikein ja rehellisellä mielellä käytetty ulkopuolien ammattitaitoinen voi osoittautua kullanarvoiseksi. Näillä headhuntereilla useimmilla on kertynyt ”pankki” sopivista tointa vaihtavista henkilöistä.

Headhuntereiden käytössä kannattaa muistaa tiettyjen ongelmien esiintyminen. Jos talossa on virkkaa/tointa hakeneita päteviä henkilöitä, mutta joita kyseinen headhunter ei ole haastatellut, nämä henkilöt kokevat tulleensa syystä kaltoin kohdelluiksi. Pahaa mieltä lisää, jos johto ei ole kuullut heitä lainkaan aivan, kuin he olivat jo kylmennyttä kamaa. Siitäkin voi aiheutua mielipahaa, kun headhunter haastattelee heitä ja esittää asiaan kuuluvasti haastatteluraportin ikävätkin tiedot johtoryhmälle.

Pulmia tulee, jos johto vain sumuverhona käyttää rekryfirmaa sivuuttaen sen suositukset nimittämällä ns. mustan hevosen.

Parempi käyttää asiantuntevasti (avoimesti) asiansa hallitsevaa rekryfirmaa, kuin salakähmäisesti nimittää johdon hyvin tuntema henkilö.

Tunnen jostain sielun sopukoista kumpuavasta traumasta vastenmielisyyttä matemaattisia taitoja mittavia testejä kohtaan. Tämä johtunee 50 vuoden takaisesta kokemuksesta, jossa testin ja testaajan tulkinnan mukaan olen matemaattisesti melko heikko. Olin vuosi sitten suorittanut matematiikan laudaturin Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofiankandidaatiksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *