Olen seurannut sivusta pyrkimystä saada käsikirjoituksen julkaistavaksi perinteisiltä kustannusyhtiöiltä. Kuukausien odottamisen jälkeen heiltä tulee kohtelias kirje, jossa kerrotaan, ettei lähettämänne käsikirjoitus juuri nyt mahdu heidän julkaisusuunnitelmaansa.
Hylättyä kirjailijaksi
aikovaa lohduttaa, kun hän lukee, mitä hänen pitäisi tehdä, jos käsikirjoitus
hyväksytään julkaistavaksi. Hän pitää esiintyä julkisuudessa kaikan maailma
kekkereissä, kuten teeveessä, seminaareissa, lehdistö haastatteluissa ja kiertomatkoilla
ympäri Suomea.
Tämä sopi
hyvin ekstroverteille, mutta introverteille se tuottaa tuskaa. Välttyäkseen
tällaisista kuolettavista esiintymistilaisuuksista asia on sovitta jo
sopimuksessa kustantajan kanssa ja, jos kunnon sopimusta ei saada aikaan ilman esiintymispakkoa,
on mentävä vintin nurkkaan oleskelemaan niin pitkään, että asia unohtuu.
Jos
kuitenkin joutuu sattumalta median käsiin kävelyllä kaupungilla ja mikrofoni
työnnetään suuhun ja TV-kuvaaja antaa palaan vain, olet menneen aja höpöttäjä. Toimittajan
kysymykseen ei kerta kaikkiaan voi vastata järkevästi mutkittelevalla ja ihmisiä
vilisevällä kadulla Paavalin kirkon kellojen soidessa kuolevalle kirjailijalle.
Kirjailijaksi pyrkijän särisevä puhe hukkuu kaupungin kitaan
Onnea vaan yrittäjille
Kommentit
Lähetä kommentti