Sanna Marin ja Annika Saarikko eivät kuulu tähän ryhmään. Tänään HS:ssä oli pohdintaa aiheuttava Tuukka Tomperin ja Jarkko Tuusvuoren laatima Vieraskynä artikkeli kriittisyydestä. Se sai veret seisahtumaan vertauksessa eduskunnan kyselytunnin väittelyihin. Artikkelin laatijoiden mukaan epäilyn (kriittisyys) tulee perustua parhaaseen saatavissa olevan tutkittuun tietoon. Esimerkiksi sotesta käydyt väittelyt ovat eduskunnassa populaariviihdettä. Esimerkiksi Orpo väitti ilman perusteluja, että tuleva sote heikentää palveluja ja lisää kustannuksia.
Kansaedustajien
puheiden kohteena ovat äänestäjät, joita he väitteillään yrittävät saada heitä
äänestämään. Sellainen retoriikka, jossa viitataan muutaman vuoden takaisiin vastapuolen
sanomisiin, kuuluu tupapuheiden sanaseppojen arsenaaliin ja on jo arkkukamaa. Eduskunnassa
on muutama veteraani, jotka ikänsä ja kokemuksensa rasittamina ja painamina eivät
yritäkään käyttää retorisia voimia puheissaan edukseen.
Kansanedustajilla
on käytettävissä eduskunnan tietopalvelu, joka tuottaa luotettavaa tietoa
kaikille sitä haluaville kansaedustajille. Tästä saatu tieto voidaan jalostaa
salissa puhuttavaksi hyvin vetävästi sanoitetuksi ja populaarisilla letkautuksissa
koristelluiksi ilmaisuksi. Tällaista puhetta salissa ei juuri kuule. Valitettavasti
nykyisistä edustajista ei juuri löydy verbaali akrobaatteja, joilla sana
luistaa vetovoimaisesti ja puheen ytimen perustuessa faktoihin. Kaksi
verbaalikkoa on kuitenkin ylitse muiden, Sanna Marin ja Annika Saarikko.
Kommentit
Lähetä kommentti