Hän kävi Raahen Porvari- ja kauppaopiston ja meni sieltä RUK:in kautta sotaan. Lapin sodasta tultuaan hän ei sen jälkeen juuri puhunut kuin totesi tarjonneensa Hitlerille pontikkaa kesällä 1943. Hän muutti vailla päämäärä Helsinkiin. Kaupunki oli pullollaan näitä osin vielä armeijan kamppeissa linkkaavia miehiä. Isä kuului tähän porukkaan, vaikkei sitä moni huomannut muutoksen piillessä ajatusmaailmassa. Englannin kielen taitoisena avulla hän hivuttautui ensin agentuuriliikkeeseen ja myöhemmin kaupan johtotehtäviin.
Siinä sivussa synnyin välirauhan aikana enkä nähnyt isääni
kuin teini-ikäisenä. Siihen saakka ja vähän myöhemminkin en pitänyt isän poissaoloa
läheltäni minään erikoisena asiana, vaan juoksentelin isättä jääneiden ja
haavoittuneiden isien poikien sakissa.
Nykyaikana on ehkä vaikeaa tajuta, kuinka vilkas ja maaläheinen
sotatarinoita pursuva elämä oli. Aina tuli miehiä tupa täyteen porisemaan sota tarinoinaan
hampaattomilla suillaan.
Sota oli vielä niin lähellä, ettei siitä saanut koulussa ainekirjoituksissa
kirjoittaa. Nykynuorille tuntemattomassa raittiuskilpailu kirjoituksissa siitä
ei saanut myöskään mainita, puhumattakaan sisällissodasta.
Niin se isän pontikan keitto. Hän oli valmistuttanut
tehtaanomistaja kaverillaan täydellisen tislauskaluston. Sattui pesänjakamistilaisuudessa
niin, että myyntiin tullut isän melko kallisasunto ei aikonut mennä kaupaksi
pyydetyllä hinnalla. Aikamme välittäjän etsimän ostaja ja minä kauppaa pyöritellessämme
ostajan silmään pisti lattialla lojuva täydellinen tislaussarja. Sen huomatessaan
näin ostajan hyvälle tinkijälle omimaisen olemuksen murtuvan ja kehon asennon tiivistyvän
ja silmien kiillon muuttavan väriään. Hetki oli tullut. Sanoin ostajalle, että
saat samaan kauppaan tislauslaitteet, kuhan et kerro mistä olet ne saanut. Ostajan
ilme muuttui myhäileväksi hänen tukittuaan laitteeseen kuuluvan lämpömittarin
toimivan. Kaupat tehtiin. Samalla minulle selvisi, miksi isän kauppa reissulla
piti aina ostaa viisi kiloa sokeria tyttöjen leipomishommiin. Lopu on pontikka
historiaa.
Kommentit
Lähetä kommentti