2279. Haja-asutusalueelta koti taajamaan

     Eilen TV 3:n vaalitentissä nousi esille taajamien ulkopuolella sijaitsevien asuntojen hintojen laskeminen, jopa romahtaminen. Se on tietenkin ikävä asia omistajalle. Se saattaa myös estää monet muuttamasta työn perässä muulle paikkakunnalle. Kaiken kaikkeaan tämä on vakava ongelma ympäri maata.
     Samaan aikaan väestö ikääntyy. Yhtenä seurauksena on, että Suomessa asuu haja-asutusalueilla yhä enemmän vanhuksia, jotka eivät kykene käyttämään omaa autoaan taajamissa asioimiseen, eikä julkista liikennettä ole tai se on aivan riittämätön. Sama koskee vajaakuntoisia.
     Nyt julkinen sektori on ratkaissut ongelmaa kelataksikyydeillä ja pyrkimällä järjestämään erilaista tukea kotiin. Nämä ovatkin merkittävässä määrin helpottaneet syrjässä asuvien ikäihmisten ja vajaakuntoisen palveluiden saamista. Vuosittain kelatakseihin menee noin 600 miljoonaa euroa.

Alueelliset kehitystilastot osittavat syrjässä palveluista asuvien suhteellinen määrään kasvavan lähi vuosina.

     Yksi ratkaisu näiden ihmisten palvelujen turvaamiseen olisi, että julkissektori rakennuttaisi kirkonkyliin tai taajamiin asuntoja ikäihmisille ja vastikkeeksi tästä ikäihmiset myisivät vanhoja kiinteistöjään kunnille. Tarkoitus tietenkään ei ole, että valtio tai kunnat kynivät vanhusten kiinteistöt pilkkahintaan, vaan saada uudesta asunnosta taajamasta jonkinlainen väliraha, jonka ei tarvitse kattaa koko kauppa summaa. Valtio tai kunta maksaa puuttuvan erän. Tällainen oma koti olisi välietappi palveluasumiseen.

     On selvää, etteivät kaikki halua muuttaa omalta konnultaan minnekään, mutta tämä tarjoaisi vaihtoehdon saada kaukana taajamasta sijaitseva asunto muutettua omaksi kodiksi taajamassa.