Oppikirjoista ja niiden kustannuksista käydään taas syksyllä keskustelua. Periaate näyttää
olevan, että joka vuosi kirjat muuttuvat sen verran, että seuraavilta oppilailta
edellytetään uusia. Tämä on yksi hälyttävä merkki. Toinen oppilaita ja
vanhempia hämmentävä ja kiukuttava tekijä on, ettei digikirja ole juuri yhtään halvempi kuin perinteinen kirja (https://www.hs.fi/paivanlehti/20082017/art-2000005332707.html).
Oppikirjojen pitää tietenkin vastata kulloiseenkin oppimisen tarpeeseen ja muuttua
ja kehittyä, jos oppiaine sitä edellyttää. Valtaosa oppiaineista on kuitenkin
sellaisia, että jopa usean vuoden takaiset kirjat kelpaavat. Ammattikorkeakouluun
saakka matematiikka ei ole ei ole muuttunut lainkaan 30 vuoteen, joten siinä
kelpaavat jopa 20 vuoden takaiset kirjat. Kielissä on tilanne lähes sama, jos
opettaja vaivautuu kirjan ulkopuolella päivittämään tarvittavat uuskielimuutokset.
Todennäköisesti kaikissa muissakin aineissa on sama tilanne.
Otavalla on 400
kirjankirjoittajaa. Tämä kuvaa hyvin millaisella vauhdilla uusia kirjoja
tuotetaan käyttämättä vanhoja käyttökelpoisia kirjoja loppuun. Repivätkö oppilaat
kirjansa? Uusimisinnosta hyötyvät kirjoittajat, kustantajat ja kirjakaupat.
Kirjastot voisivat toimia nykyistä aktiivisemmin vanhojen kirjojen
kierrätyskeskuksina. Opetushallituksen kokoomuslainen pääjohtaja voisi ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti