Hallitusohjelma
moninaisuutensa ja kattavuutensa takia se ei voi olla mikään tyylipudas massaornamentti ja
siloinen suunnitelma-asiakirja. Siksi se pakostakin sisältää erilaisia
yhteiskunnan kehittämis- ja uudistamisinstrumentteja yksittäisten lakien
uudistamisesta, jopa pykälän kirjoittamisesta, koulutusjärjestelmän
uudistamiseen ja työllisyyden nostamiseen.
Yhtenä keinona hallitusohjelman ja kehysohjauksen vaikuttavuuden parantamisessa olisi jonkin asteinen siirtyminen nykyisestä hallinnonalakohtaisista ohjelmakohtaisiin budjetteihin ja päätöksentekoon. Ohjelmia olisivat monia yhteiskunnan eri lohkoja leikkaavat suuret kehityshankkeet kuten lapsiperheiden köyhyys, maahanmuutto, työllisyyden kohottaminen. Nykyisten kehysten historiallisesti perustuessa pelkästään hallinnonalakohtaisuuteen ministeriöt kokevat budjettinsa koon saavutetuksi eduksi, mistä hevin ei tingitä.
Seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiinkin tehdä päätös, että tällaiset suurohjelmat toteutettaisiin irrottamalla niihin budjettivoimavarat asianomaisten ministeriöiden ja ko. hallinnonalan budjeteista ja näin saadut resurssit koottaisiin ohjelmiksi. Kyseisen hallinnonalan kehys jäisi siis tältä osin vajaaksi (vert. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006048904.html). Arviolta ohjelmat kattaisivat alle 10 prosenttia budjetin loppusummasta.
Menettely mahdollistaisi paljon puhutun ja vielä enemmän kaivatun julkisten voimavarojen uudelleen kohdentamisen ilman juustohöylää. Tätä voidaan kutsua ohjelma- tai tehtäväperusteiseksi suunnitteluksi tai kehystyöksi tai budjetoinniksi.
Tällä menettelyllä ehkä päästäisiin eroon myös nykyisen kaltaisesta opportunismiin saakka sopeutumiskykyisestä hallitustyöskentelystä.
Ohjelmien toteuttaminen vaatii valtioneuvostotasolla mittavat erityisorganisoinnit ja asennemuutokset.
Lähde: Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa, Pekka Huttunen, Weilin-Göös, Helsinki, 1994 https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1203602
Yhtenä keinona hallitusohjelman ja kehysohjauksen vaikuttavuuden parantamisessa olisi jonkin asteinen siirtyminen nykyisestä hallinnonalakohtaisista ohjelmakohtaisiin budjetteihin ja päätöksentekoon. Ohjelmia olisivat monia yhteiskunnan eri lohkoja leikkaavat suuret kehityshankkeet kuten lapsiperheiden köyhyys, maahanmuutto, työllisyyden kohottaminen. Nykyisten kehysten historiallisesti perustuessa pelkästään hallinnonalakohtaisuuteen ministeriöt kokevat budjettinsa koon saavutetuksi eduksi, mistä hevin ei tingitä.
Seuraavassa hallitusohjelmassa voitaisiinkin tehdä päätös, että tällaiset suurohjelmat toteutettaisiin irrottamalla niihin budjettivoimavarat asianomaisten ministeriöiden ja ko. hallinnonalan budjeteista ja näin saadut resurssit koottaisiin ohjelmiksi. Kyseisen hallinnonalan kehys jäisi siis tältä osin vajaaksi (vert. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006048904.html). Arviolta ohjelmat kattaisivat alle 10 prosenttia budjetin loppusummasta.
Menettely mahdollistaisi paljon puhutun ja vielä enemmän kaivatun julkisten voimavarojen uudelleen kohdentamisen ilman juustohöylää. Tätä voidaan kutsua ohjelma- tai tehtäväperusteiseksi suunnitteluksi tai kehystyöksi tai budjetoinniksi.
Tällä menettelyllä ehkä päästäisiin eroon myös nykyisen kaltaisesta opportunismiin saakka sopeutumiskykyisestä hallitustyöskentelystä.
Ohjelmien toteuttaminen vaatii valtioneuvostotasolla mittavat erityisorganisoinnit ja asennemuutokset.
Lähde: Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa, Pekka Huttunen, Weilin-Göös, Helsinki, 1994 https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1203602
Kommentit
Lähetä kommentti