Oli hieman hämmentää havaita Ylen uutinen, että työvoimasta on jossain tietämättömissä140 000 työntekijää. Joku voi ilkeämielisesti epäillä, että tästä joukosta noin 40 000 viranhaltija pitää niin matalaa profiilia, että yhteiskunta on unohtanut heidät puuhailemaan omiaan julkisuuden kätköissä ilman, että rikkovat virkahenkilölakia. Kokonaistasolla työvoimasta kadonneiden piilopaikoiksi arvailtiin kotonaan viihtyviä ja/tai sossun varassa eläviä kotonaan asuvia nuorehkoja imisiä, ja miksei vanhempiakin. Myös opintonsa tilapäisesti tai kokonaan keskeyttäneet saattavat kuulu tähän porukkaan. Ennen suuria julkisen hallinon reformeja 1980-luvulla työvoiman massiivinen piilossa olo olisi hyvinkin saattanut onnistua. Olihan virkahenkilöitä noin 200 000, josta Postissa oli noin 50000 ka VR:llä 30000. Nyt ajat ovat muuttuneet. Julkisilta organisaatioilta vaaditaan tuottavuuden nostamisen lisäksi, että ne saavat aikaan toiminnallaan halutut yhteiskunnalliset vaikutukset. Tuot...

Miesten hiustyylit eivät ole luonnonmullistuksien kaltaisia yhtäkkiä tapahtuvia järkytyksiä, vaikka joskus aikalaisilla on ollut aihetta ajatella näin. Moni maalainen etenkin lestadiolaisalueilta muistaa pitkätukkaisten roikaleiden mahtipontiset patsastelut ja sivukylien tyyppien tuuppimiset kirkonkylän ainoan elokuvateatterin jäisellä pihalla. Jo 1960-luvun alussa yliopistorienoissa pärjäsi vähemmällä suukovilla, jos nuoren miehen hiukset olivat leikattu stoalaisen tyyneen mitäänsanomattomuuteen. Lyhyt 100 vuoden kertaus osoittaa monen kirjavat kiertokulut leimaamassa, minkä sortin aatteen pätemättömyytensä kilpensä hiuspehko on kulloinkin toiminut. Näyttää siltä, että muodin mittarissa aikataulua on vain 100 vuoteen asti eri tyylejä, sillä joka sadas vuosi mittari aloittaa taas siitä, mistä se pyöräytti ensi lukemat, joita se alkaa toistaa taas sadan vuoden verran. Tarkalleen 100 vuotta sitten Lontoon Peaky Blindres rosvokopla oli sonnustautunut prikulleen samankaltaisen sivuilta...

Ylen Jälkiviisaissa paikalle raahattu homepartainen turkin hihaan tirkistelevä amanuenssi kertoi Soiniin terävästi katsoen, että Espoon lahden omakotitalo eläväiset olivat paenneet Itä-Vantaan kullanetsijä Laaksolahden jäähalliin luullen siellä asuvan Pohjan pojan Ilkan pelastavan heidän laiskoilta meren rannan asukkailta. Keskustelu Ukrainan sodasta kääntyi Pasilan tornissa istuvan Ylen ylivalvojan määräyksestä Nuijasodan loppuvaiheiden käsittelyyn. Siinä Pohjalaiset nuijivat maanrakoon pelokkaat Espoolaiset. Etsittyään ensin vanhan kadettikoulun joka kerroksen ylös alas he löysivät Kalastajatorpan rappusilta majailevan miehen, josta ei saanut selkoa, pyrkikö hän sisään vain ulkovessaan. Sivullinen kuiskasi miehen olevan sen Mannerheimin veli, joka kirjoittaa nimensä kahdella ämmällä ja kolmella ärrällä. Mutta sittenhän mies on se Kymeen laaksosta mies, joka halkoi Suomena tuon puoleisen ja tämän puoleiseen Kemi - Kotka linjaan joutuen itse Suursaareen.   Sivullinen ei tiennyt tos...

Putin ajoi 2014 autokolonnaa upouuden Kerentsin sillan yli Krimille voitonvarmuutta uhkuen ja pinnassaan läikähtelevä kykynsä vallata Ukraina muutamassa viikossa. Kun Putinin hämmästykseksi ei näin käynytkään, Venäjä alkoi lisätä panoksia valloitussotaansa. Mutta Ukrainan vastarinta oli vimmaistunut ja saanut EU-mailta ja Yhdysvalloilta uusia aseita ammuksia kovenevan vastarinnan jatkamiseen.  Osoittaakseen sotamenestystä kotijoukoille Putin liitti hallinnollisilla päätöksillä Luhanskin ja Donetskkin Äiti - Venäjään. Tempaus oli lähinnä retorinen manööveri ja irvokas äänestämispelleily.  Näiden alueiden kanssa Putin oli kuitenkin sikäli viisas, ettei hän alueiden rajoita ei puhunut mitään. Silloinhan ne voivat olla mitä vain. Nyt Venäjä on aloittanut sotarikoshärskisti enemmän tai vähemmän hyvällä onnella Ukrainalta valtaamiensa alueiden nuorien siirtämisen Venäjälle ottolapsiksi, etenkin pieniä lapsia. Myös muut sotakuntoiset kelpaavat. Ukrainalaisten maasturit, moottoris...

Kysymys näyttää olevan monimutkaisempi kuin Max konekiväärin lukko, jonka purkamisesta alokkaita varoitettiin jo 1960-luvulla. Niinpä onkin siirrytty harjoittelemaan umpiruosteisilla ja -piippusilla pystykorvakivääreillä mallia 1920-luku. Ottaen huomioon kiväärin lukon monimutkaisuus ei ole ihme, että Euroopan maiden yhteiset toimenpiteet Ukrainan sodassa ovat saaneet lukemattoman määrän variaatioita. Niinpä hän meni Ellin boksille yhteistyössä hänen kanssaan. Ei kun, hän meni Ellin boksille yhdessä hänen kanssaan. Ei kun, hän meni Ellin boksille yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Ei kun, hän meni Ellin boksille yksissä tuumin hänen kanssaan. Ei kun, hän ja Elli menivät yhdessä Ellin boksille… jne.

  Ylen Jälkidigissä algoritmi johdannaisia sanoja tuli kuin merestä ammentaen ja samalla Suomen kansa mätkäistiin neljään osaan sen mukaan, miten niissä digisovellutukset pöhisevät.   Alimassa luokassa isoisän seinällä makuunsohvan päällä roikkuva Amerikan kello tikittää joka heilurin liikkeellä yhden digiloikan kohti Kongon ict-jätevuorta. Seuraavassa luokassa petromaxin suvereeni käyttäjä johtaa koko talonväen haltioitumiseen luullen auringon pimennyksen olevan jo ohi. Kolmannessa luokassa sähkövetoisen mankelin käyttäjä ensin litistettyään sillä isännän sormet, joutui pesutuvan nurkkaan odottamaan tämän koneen taitavaa miniää. Neljäs luokka on pahin. Siihen kuuluvat, jos Supon sensuurilta välttyvät, saattoivat onnistuneen varkausretken jälkeen kirkonkylän halkopinon taakse, asentaa polkupyöränsä etu- ja takarenkaisiin dynamot tuottamaan valoa sekä tanssireissuille että piian aitan valaisemiseen hulttiopojan häikäisemiseksi.    

Lukiessa kokoomuksen vaaliohjelmaa mieleen tulee väistämättä tekstin etsivä, sisään rakennettu pingottava ja harhauttava sävy, jolloin se ajoittain tuntuu lukijaa siveleviltä intiimeiltä tunnustuksilta ja ajoittain tuonpuoleisen maailmaan armon parahduksilta. Tällainen dualismi näyttäytyy sivulliselle ihmishahmona, joka menee vauhdilla eteenpäin, mutta pysyykin paikallaan tai kompuroi menneen jäljillä. Neuvostoliitossa muistelu oli vaarallista, mutta muistiinpanot kohtalokkaita, koska ne todistivat vääjäämättä, miten toverit auttoivat selviytymään koneiston raateluista. Onneksi kokoomukselle, se ei ole yksin tämän NL:n mallin kanssa, sillä jokaisella varteenotettavalla puolueella on sen omat tilikirjansa, jotka se vaalien alla haluasi itse ja ennen kaikkea myös muiden puolueiden unohtavan. Jos kokoomus kohtaa jonkin puolueen lukemassa ääneen sen menneen kauden ”tilikirjoa”, sen kannattaa huudantaa suursäveltäjän Prokofjev’n kahta lempi sanontaa: ”Huvittavaa” tai Onko selvä”.