Äidin mökin myynti tuotti vaikeuksia, sillä tontti oli seurakunnan vuokratontti. Mutta onneksi kuin tyhjästä ilmestyi vanhahko nainen ostajaksi, joka myöhemmin osoittautui kirkkovaltuuston jäseneksi. Paikallinen pankinjohtaja hoiti rutiinilla ja paitahihasillaan kaupat, ja äiti sai juuri ja juuri kirjoitettua nimensä papereihin osoittamaani kohtaan. Vähitellen äidin tila huononi. Hän sokeutui muistinsa menettäneenä ja molemmat lonkat murtuneena. Hän oli kaatunut kaksi kertaa vanhainkodissa, eikä Oulun keskussairaala ollut enää kiinnostunut korjaamaan äidin lonkkia. Kävimme myöhemmin katsomassa häntä lomillamme sairaalan vuodeosastolla, mutta hän ei tunnistanut meitä eikä kyennyt puhumaan.

Näiden pohdintojen aikana Haapajärvellä asuvat serkkuni olivat sisarelleni Marja-Leenalle viestittäneet äidin olevan heikoissa kantimissa. Äiti kuulemma vain hoippui kylän raitilla sydänalaansa pidellen. Olin viikoittain soitellut hänelle, mutten aavistanut tilanteen menneen näin huonoksi. Aluksi äiti vastusti henkeen vereen vanhainkotiin menoa. Sehän sijaitsi äidin kotipiirissä kivenheiton päässä Pennalasta ja muutaman kilometrin päässä hänen kotitalostaan. Hullujenhuoneeksi sitä oli sanottu minun lapsuudessani ja äidin nuoruudessa. Hoidokkien huudot soivat vieläkin korvissani.

  Oliko sittenkin niin, että johtamisen nyanssit ratkaisevat sen jälkeen, kun kaikki johtamisen muut muodolliset menetelmät olivat paikoillaan? Sibelius-Akatemian oppien mukaan piti soitta hiljaa, että kiinnostuttiin. Näinkö oli myös johtamisessa? Toinen mieltäni askarruttava kysymys oli, miten jakaisin konsultoinnin eri luokkiin. Ei sitä yhtenä möykkynä voi käsitellä. Päädyin lähes kahteenkymmeneen erilaiseen konsultin rooliin, jotka pohjautuivat omista konsulttikokemuksistani.

Isäni hoitolaitosasioita ajaessani olin samalla kirjoitellut pari ensimmäistä lukua kirjaani. Tulin siihen tulokseen, että jos en käsitellyt heti alussa johtamista ja sen työkaluja, lopputeksti jäi irralliseksi, ilman yhteyttä organisaatioiden perustarkoitukseen. Johtamistapakysymys askarrutti minua eniten. Itse kuuluin osallistuvan johtamistavan koulukuntaan, mutta kokemukset eivät suinkaan aina puoltaneet tällaisen tavan käyttämistä. Jyrkät otteet olivat joskus paikallaan. Joka tapauksessa johtamisen pääprofiilina piti olla vastuuta ja tietoa jakava johtamien, joka tarpeen mukaan vei päättäväisesti, jopa käskemällä asiat päätöksiin. Mutta sanottu oli pelkkää fraseologiaa ja toistettu tuhansissa eri yhteyksissä.

Isän joutuminen Lauttasaareen oli hiuskarvan varassa. Viimeisen soittoni aikana vanhusten sijoittajalle isä oli istunut Mehiläisessä jo vaatteet päällä tavarat muovikassissa odottamassa kuljetusta sinne. Lopuksi sijoittaja tuhahti: ”Menköön sitten Herttoniemen vanhusten keskukseen. Sieltä vapautui yksi paikka toisen kerroksen dementiaosastolta. Kerroksessa haisee pahalta, kun koko osasto on ollut kaksi viikkoa ripulitaudin riivaamana”, päätti nainen puhelun.

        Konsultin käyttö tulee kyseeseen, kun organisaation menestymisen kannalta tärkeä ongelma on riittävällä varmuudella havaittu ja *omaa osaamista on, mutta se on sidottu muihin tärkeisiin tehtäviin eikä omaa osaamista kannata lisätä *omaa osaamista ei ole eikä sitä kannata hankkia *tarvitaan ulkopuolisia näkökulmia, osaamista ja totutuista tavoista poikkeavia ratkaisuja.

Pitkän tinkaamisen jälkeen isä pääsi tilapäisesti Mehiläisen sairaalan entisen synnytysosaston tiloihin neljän hengen huoneeseen kaupungin ostopaikalle. Huone oli ahdas. Rollaattori piti jättää käytävälle, jossa oli pikku koppero koko oston yhteisenä vessana. Isällä ei ollut käsitystä, missä hän oli. Mies oli vahvasti sitä mieltä, että hänellä oli sirpale päässä ja että hän oli kenttäsairaalassa. Kun häntä oltiin muutaman kuukauden päästä taas siirtämässä, nyt Lauttasaareen kuuden hengen huoneeseen, kieltäydyn jyrkemmin kuin olisi tarvinnut. Varmemmaksi vakuudeksi sanoin puhuvani edunvalvojan ja Vennamon nimissä.