Ennen vanhaan hammaslääkärille meno vastasi kiehuvaan veteen johtumista. Niin pelottavaa ja tuskaa aiheuttavalta operaatiolta se ihmisillä aiheutti puhumattakaan alle kymmenenvuotiaalta pikku potilaalta.
Koko 40 kilometrisen
junamatkan aikana päässä syntyi kiskojen kalkuttamisen lisäksi tuskaa, jota voi
veratta helvetin esikartanoon tutkittavaksi joutumiseen. Viimeiset kymmen
metriä vastaanoton polkua pitkin käveleminen lumihangessa lojuvine veresien paperi
tollojen opastamana lääkärituoliin sai viimeistään hien nousemisen pintaan.
Kunnan
naislääkäri osositti taivaan merkit potilaalle heti oven avaamisen jälkeen,
miten täällä toimitaan. Ei mitään puudutuksia, suuvärkki auki vaan ja
liikkumatta paikoillaan. Pora alkoi jyristä kuin katujyrä. Tämän jälkeen potilas
ei tiennyt, olkiko hän helvetin esikartanossa vai jo helvetissä. Sama se. Kidutuksen
loputtua ulos ja sylkemään annettuihin paperitolloihin, joita ei saa heittää
pihalle, joka kuitenkin oli kauttaaltaan aiempien potilaiden veristen tollojen
viitoittama kohti hautausmaan kivistä muuria.
Kommentit
Lähetä kommentti