Viisikymmenluvulla keskikokoisen maalaistalon velka saattoi olla 10 miljardia markkaa, kun perintöosuutensa etukäteen perintönsä saanut tuhlaripoika oli tuhlannut rahansa kaupungin iloihin ja litratovereihin. Kun pankinjohtaja oli jo kolme kertaa käynyt isäntää kovistamassa velan maksusta, isännällä oli viisi mahdollistuttua. Hän möi metsää pakottaen tuhlaripojan tukin kaatoon ja ajamaan hevosella rungot tien varteen tai hän myi tarvittavan suuren leimikon pystyyn taikka myi sopivan peltoalan naapurille tai vuokrasi joutomaata lammastilalliselle. Viisas isäntä kuitenkin muokkasi Takakylän joutomaan viljaa tuottavaksi pelloksi. Nyt äiti Suomi on isännän housuissa 10 miljardin velan kanssa. Viisas Suomi ujuttaa tuhlari pojat tuottamaan uudistetuilla menetelmillä uutta satoa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti