Kuten kaikki talousviisaat ovat toistelleet, että valtion velkakellon tikityksestä päästään eroon työllisyysasteen nostamisella, tuottavuuden kohtaamisella ja kohdennetuilla säästöillä, jotka ilmeisemmin tarkoittavat julkisten menojen karsimista. Tässä katsantokannassa lähdetään siitä, että julkinen sektorin on paisunut liian suureksi. OECD:n mittapuun mukaan julkisen sektorimme suuruus on alle keskitason. Sen jankkaaminen ei paranna tilannettamme. Sen sijaan harvoin kuulee väitettävän, että avoin eli yksityinen sektori on liian pieni lisäämään tarvittavaa bruttokansatuotteen kasvua. Toki näin implisiittisesti kommentoidaan. Eilen A-studiossa eräs naisjäsen tarkoittaen talouden kasvua huudahti pariinkin kertaan, että mennään ilolla eteenpäin. Se on oiva asenne. Se kertoo, että olkoon työ ilomme, mihin pessimisti kyllä keksi lisätä, että älkäämme iloitko aina. Kuten valistunut lukija tietää tuottavuuden ja yrittäjyyden kasvu saadaan aikaan vieressä oppimisella, sujuvalla ja hyvällä koulutuksella tarhasta yliopistoon sitä kautta syntyvilla innovaatioille ja investoinneilla. Eli pelkistänen ihanteellinen julkinen sektori tuottaa mahdillisimman pienillä panoksilla rakenteet ja palvelut, joiden varassa yksityisen sektorin toimijat voivat tuottaa kilpailukykyisiä tuotteitta.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti