Mika Aaltolan aamun esiintyminen yhdessä Erkki Tuomiojan kanssa televisiossa vahvisti entisestään käsitystä hänen monipuolisista kyvyistään. Mies osaa esittää asiansa loogisesti, selkeästi ja vakuuttavasti ilman ylimääräisiä eleitä. Hän on tai hänestä tulee vaarallinen kilpailija poliitikoille. Tämän huomasi jo Tuomioajan toppuuttelemisesta Turkki kysymyksen liiallisesta dramatisoimisesta. Siitä huolimatta Aaltola esitti kaksi skenaariota, joihin Tuoniaja ei lähtenyt mukaan. Kasanedustajat voivat Aaltolan aisan yli potkimisesta vain todeta, että itsepä menimme krillille. Asiaa mutkistaa se, että kukaan poliitikko ei voi muuta kuin nyrkit taskussa todeta Aaltolasta, että hyvä on, kun ottaa kantaa. Aaltola tapaukseen on kuitenkin hyvä ratkaisu. Eduskunta voi nimittää hänet Sitraan, mille vakanssille ja millä palkalla hyvänsä, sillä onhan Sitra eduskunnan oma laitos. Siellä hän on turvassa ex-kansaedustajien seurassa.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti