Maassamme on ja ilmeisesti tulee olemaan työttömien ja avointen työpaikkojen kohtaanto-ongelma. Molemmat liikkuvat, mutta ohi kävellään. Toisen lainen ongelma liittyy rikosten rangaistusjärjestelmään. Kovien rangaistuksen täytäntöön pano suju sutjakkaasti hyvän pohjoismaisen mallin mukaan. Pahat rikolliset linnaan..
Ongelmana on
lievät rikkomukset kuten pahoinpitelyt, varkaudet, anastamiset, kunnian loukkaukset
jne. Niistä tuomitaan sakkoa, ehdonalaista, ehdonalaista ja oheissakkoa.
Viimeaikaiset
nuorten ja jopa lasten suorittamat jopa tapot sekä tätä lievemmät rikokset ja
rikkomukset sekä rikolliset häirinnät ovat lisääntyneet. Sama koskee nuorten
miesten katupahoinpitelyjä ja ryöstöjä.
Itse koettu
ja ehkä myös tutkimuksiin perustuva yhteiskuntarauha näyttää jonkin verran paikoin
kehittyneen pahempaan suuntaan. Poliisivalvonnan lisääminen tietenkin auttaa,
mutta valvontaa ei resurssisyistä voida lisätä juurikaan nykyisestään tai, jos kasvatetaan,
lisäyksen vaikuttaakseen pitäisi olla nykyisen määrän kaksinkertaistaminen.
Suomessa
tiedetään varsin hyvin, ettei rankaistuksia korottamalla voi vähentää
rikollisuutta. Tähän näkemykseen sisältyy paradoksi. Jos lisääminen ei autan,
niin vähennetään resurssit sille tasolle, että rikollisuus alkaa kasvaa. Tämä
päättely johtaa umpikujaan.
Jäljelle jää
vain yksi tapa. Yhteiskunnan kaikki organisaatiot, jotka työsään
intensiivisesti joutuvat olemaan tekemisissä nuorten kanssa, on entistä enemmän
yhteistyöhakuisesti ja innovatiivisemmin sekä nykyistä ennakoivammin kohdattava
ja käsiteltävä nuoria myös persoonina, yksilöinä. Tämä on paljon vaadittu sekä
poliitikoilta että työtekijöiltä, mutta se kannattaa. Maasaame on silloin
kaikkien parempi elää.
Kommentit
Lähetä kommentti