Ennen sanottiin, että kertaus on opintojen äiti. Saman kysymyksen esittäminen useaan kertaan varmista oppimisen. Jos sama kysymys esitetään neljä vuotokautta yhteen menoon vastauksen ollessa sama, kyse on autismista, jossa potilas kiertää oman keskipisteensä ympäri.
Tällainen autismi on yleensä parannettavissa, mutta jos potilas kysyy joka kerta paljonko 7 x 7 muistamatta, että se on 49, eikä 2,2 miljardia, potilas on paranoiainen. Tällaisesta numeraalisen paranoian parantamisesta on hyviä kokemuksia teljetä potilas pimeään riiheen ja antaa jokaisen potilaan käteen varsta, joilla he hutkivat summan mutikassa toisiaan, kunnes yksi puija on pystyssä. Jos tämä pysytyssä pysyjä pystyy päivän valossa sanomaan selvällä suomen kielellä, että summa on 2,2, niin sopu on saavutettu,
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti