Älykkö Umberto Econ kirja Prahan kalmiston juoni alkoi mielikuvitusmaailman otoksilla, mutta vähitellen lukija huomasi juonen olevan totta. Eilisen tv 1:n MOT-ohjelman katselemisessa tuli sama tunne.
Esko Ahon hallituksen aloittama markkina-, sijoittaja- ja tarjontavetoisen talouslinjan siemenet kylvettiin 1980-luvulla ja seuraavat hallitukset jatkoivat. Yhtiöitettiin, palkkaveroja alennettiin, omaisuusvero poistetiin sekä pääoma- ja yhteisöveroja rukattiin alaspäin. Uskottiin tihkumissääntöön: kun rikkaiden veroja lasketaan, sieltä tippuu muruja myös katutasoon. Ei tippunut. Budjetteja on sopeutettu rajusti alas raameihin. Syksyllä sovittiin palkan korotuksissa lähes nollalinja. Opintoja aiotaan nopeuttaa, työuria pidennetään ja muutoinkin työmarkkinoille ollaan työntämässä porukkaa olan takaa lisää.
Utuisena teoriana on ollut vain, että kyllä tarjonta panee rattaat pyörimään. Hyvä on, jos teoria pätee.
Samassa MOT-ohjelmassa hallituksen neuvonantaja tri Jukka Pekkarinen totesi silmää räpäyttämättä, että Suomea vaivaa viennin yksipuolisuus ja vähyys, jalostusarvon olemattomuus, tuottavuuden taantuminen ja kotimaisten investointien vähyys.
On hyvin vaikeaa kuvitella, miten tarjontatalous voi poistaa Pekkarisen esittämiä vakavia ongelmia. Se on vientiteollisuuden johdon tehtävä, eikä kuulu katutason ihmisten toimenkuvaan. Johdolla on käytettävissä tähän koulutettu väestö, hyvin toimiva oikeusvaltio, runsaat luonnon varat ja valtion tukimiljardieurot.
Kun katsoo kaukaa tarjontatalouden saavutuksia, ne sopivat yhä huonommin vastaamaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion tarpeita. Masennusta lisää vielä se, että taloustieteessä on ehkä paljastunut ja ehkä paljastuu lisää piirteitä, että se on vain kasa nyrkkisääntöjä ja sen sisältämä tiede saattaa olla vain tässä viidakossa tieteilemistä. Harjoitettu talouspolitiikka voi olla se mukaista. Tämä on vain arvelua.
Tuntuu kummalliselta, että monien vaalien lähestyessä, mikään puolue ei ole muotoillut poliittista ohjelmaa harjoitetun tarjontatalouden epäkohtiin ja sen kansalaisille aiheuttamiin kurjistumisiin perusten. Ei kannata pelätä, että oma puolue on ollut muka harjoittamassa tarjontataloutta. Aina voi rehellisesti virheensä tunnustaa ja aloittaa uusi elämä. Nyt olisi se hetki.
Esko Ahon hallituksen aloittama markkina-, sijoittaja- ja tarjontavetoisen talouslinjan siemenet kylvettiin 1980-luvulla ja seuraavat hallitukset jatkoivat. Yhtiöitettiin, palkkaveroja alennettiin, omaisuusvero poistetiin sekä pääoma- ja yhteisöveroja rukattiin alaspäin. Uskottiin tihkumissääntöön: kun rikkaiden veroja lasketaan, sieltä tippuu muruja myös katutasoon. Ei tippunut. Budjetteja on sopeutettu rajusti alas raameihin. Syksyllä sovittiin palkan korotuksissa lähes nollalinja. Opintoja aiotaan nopeuttaa, työuria pidennetään ja muutoinkin työmarkkinoille ollaan työntämässä porukkaa olan takaa lisää.
Utuisena teoriana on ollut vain, että kyllä tarjonta panee rattaat pyörimään. Hyvä on, jos teoria pätee.
Samassa MOT-ohjelmassa hallituksen neuvonantaja tri Jukka Pekkarinen totesi silmää räpäyttämättä, että Suomea vaivaa viennin yksipuolisuus ja vähyys, jalostusarvon olemattomuus, tuottavuuden taantuminen ja kotimaisten investointien vähyys.
On hyvin vaikeaa kuvitella, miten tarjontatalous voi poistaa Pekkarisen esittämiä vakavia ongelmia. Se on vientiteollisuuden johdon tehtävä, eikä kuulu katutason ihmisten toimenkuvaan. Johdolla on käytettävissä tähän koulutettu väestö, hyvin toimiva oikeusvaltio, runsaat luonnon varat ja valtion tukimiljardieurot.
Kun katsoo kaukaa tarjontatalouden saavutuksia, ne sopivat yhä huonommin vastaamaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion tarpeita. Masennusta lisää vielä se, että taloustieteessä on ehkä paljastunut ja ehkä paljastuu lisää piirteitä, että se on vain kasa nyrkkisääntöjä ja sen sisältämä tiede saattaa olla vain tässä viidakossa tieteilemistä. Harjoitettu talouspolitiikka voi olla se mukaista. Tämä on vain arvelua.
Tuntuu kummalliselta, että monien vaalien lähestyessä, mikään puolue ei ole muotoillut poliittista ohjelmaa harjoitetun tarjontatalouden epäkohtiin ja sen kansalaisille aiheuttamiin kurjistumisiin perusten. Ei kannata pelätä, että oma puolue on ollut muka harjoittamassa tarjontataloutta. Aina voi rehellisesti virheensä tunnustaa ja aloittaa uusi elämä. Nyt olisi se hetki.
Kommentit
Lähetä kommentti