Työtehtäviini kuului päättää
vankeja ja heidän vankitietojaan hyväksikäyttävien tutkimuslupien
myöntämisestä. Tästä syytä pöydälleni ilmestyi Helsingin läänin vankilasta
postilähetys, joka sisälsi vankilan sosiaalista elämää koskevan tutkimuksen
käsikirjoituksen. Se oli tehty osallistuvalla tutkimusmenetelmällä, jossa
tutkija itse oli ollut mukana vankilan arkielämässä ja tehnyt siitä havaintoja
ja muistiinpanoja. Tekijä oli joku siviilipalvelusmies Lillrank. Tällaiset
käsikirjoitukset harvoin herättivät mielenkiintoani, mutta nyt kiinnostuin
aiheesta. Soittaessani Paul Lillrankille hän oli hämillään ja suostui siihen,
että tutkimus julkaistaan Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisusarjassa. Sitä
käytettiin vankeinhoidon koulutuksessa oppikirjana. Myöhemmin Lillrank toimi
muiden muassa vierailevana professorina sekä Tokiossa että Pariisissa.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti