Työtehtäviini kuului päättää
vankeja ja heidän vankitietojaan hyväksikäyttävien tutkimuslupien
myöntämisestä. Tästä syytä pöydälleni ilmestyi Helsingin läänin vankilasta
postilähetys, joka sisälsi vankilan sosiaalista elämää koskevan tutkimuksen
käsikirjoituksen. Se oli tehty osallistuvalla tutkimusmenetelmällä, jossa
tutkija itse oli ollut mukana vankilan arkielämässä ja tehnyt siitä havaintoja
ja muistiinpanoja. Tekijä oli joku siviilipalvelusmies Lillrank. Tällaiset
käsikirjoitukset harvoin herättivät mielenkiintoani, mutta nyt kiinnostuin
aiheesta. Soittaessani Paul Lillrankille hän oli hämillään ja suostui siihen,
että tutkimus julkaistaan Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisusarjassa. Sitä
käytettiin vankeinhoidon koulutuksessa oppikirjana. Myöhemmin Lillrank toimi
muiden muassa vierailevana professorina sekä Tokiossa että Pariisissa.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti