Sopivissa tilaisuuksissa markkinoin
yksikköni edistyksellisyyttä kehumalla siellä olevaa kolmea tekstinkäsittelykonetta,
joita pääsi käyttämään kirjoittamalla nimensä varauslistaan. Kerran onnistuin tällä
tavoin saamaan niin pätevän henkilön, että valtiovarainministeriö nappasi hänet
muutaman kuukauden kuluttua itselleen. Eräänä syksyisenä ja tuulisena päivänä juuri
ennen klo 16:ta hän soitti valtiovarainministeriöstä ja vaihdoimme muutaman arkisen
sanan. Sitten hän sanoi yhtäkkiä: ”Täytyy mennä.” Lopetettuani puhelun tuumailin
itsekseni, että onpa rahaministeriössä kiirettä. Seuraavana aamuna Koojii pyysi
minut huoneeseensa ja kertoi tämän henkilön tehneen itsemurhan. Tuntui kuin myrkkyä
olisi kaadettu kurkkuuni. En kyennyt menemään hautajaisiin, saati kohtaamaan miehen
vaimoa. Myöhempi puhelinkeskustelu vaimon kanssaan helpotti hiukan oloani, mutta
asia vaivaa minua vieläkin.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti