Vankilajohtajien neuvottelupäivät
oli korvaamaton foorumi saada uusia näkökulmia vankiloiden johtamiseen, tiedottaa
asioista monensuuntaisesti, saada palautetta ja keskustella ajankohtaisista asioista
tai jopa yksittäisen vangin sijoittamisesta. Johtajien koulutuspohja vaihteli kansakoulusta,
sosionomiin, notaariin ja varatuomariin. Parhaat puheenvuorot kuultiin kansakoulupohjalta
johtajiksi nousseilta, vankilassa pitkään karaistuneilta miehiltä, jotka sanoivat
mitä ajattelivat. Ministerin vastaanotto Smolnassa kruunasi päivät. Asemani nousi
heidän silmissään ministeriön nimittäessä minut vankeinhoidon koulutuskeskuksen
johtokuntaan, joka päätti myös vartijakurssien oppilasvalinnoista. Tosi asiassa
johtokunnalla ei juuri valtaa ollut, sillä Koojii istui sen puheenjohtajana ja tämän
jälkeen ylijohtajana päättäessä koulutuskeskuksen asioista.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti