Vankilajohtajien neuvottelupäivät
oli korvaamaton foorumi saada uusia näkökulmia vankiloiden johtamiseen, tiedottaa
asioista monensuuntaisesti, saada palautetta ja keskustella ajankohtaisista asioista
tai jopa yksittäisen vangin sijoittamisesta. Johtajien koulutuspohja vaihteli kansakoulusta,
sosionomiin, notaariin ja varatuomariin. Parhaat puheenvuorot kuultiin kansakoulupohjalta
johtajiksi nousseilta, vankilassa pitkään karaistuneilta miehiltä, jotka sanoivat
mitä ajattelivat. Ministerin vastaanotto Smolnassa kruunasi päivät. Asemani nousi
heidän silmissään ministeriön nimittäessä minut vankeinhoidon koulutuskeskuksen
johtokuntaan, joka päätti myös vartijakurssien oppilasvalinnoista. Tosi asiassa
johtokunnalla ei juuri valtaa ollut, sillä Koojii istui sen puheenjohtajana ja tämän
jälkeen ylijohtajana päättäessä koulutuskeskuksen asioista.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti