Työni ministeriössä alkoi suurella
Långin kokoonkutsumalla työsiirtoloiden rahoituskokouksella, jossa oli myös tielaitoksen
ja museovirastojen edustajia. Hankkeita oli kymmeniä eri ympäri Suomea, ja Koojii
hallitsi kaikki yksityiskohdat – muuten palaveri olikin sekava ja täynnä tupakansavua.
Kokouksen jälkeen osaston johtoryhmä kokoontui päättämään uusista vankiasuista.
Koojii oli elementissään. Hän käski minun pukea ylleni yhden ruskean kokoasun. Se
muistutti pelottavasti armeija-aikaista kenttäasuani. Vain alikersantin olkapäillä
olevat natsat puuttuivat. Minun piti kävellä pöydän ympäri. Tietämättä, kuinka tosissaan
Koojii pyyntönsä esitti, vedin päälleni vain takin ja kiersin neuvottelupöydän ympäri
kollegani ilmeiden vaihdellessa naurusta ammattimaiseen havainnointiin.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti