Työni ministeriössä alkoi suurella
Långin kokoonkutsumalla työsiirtoloiden rahoituskokouksella, jossa oli myös tielaitoksen
ja museovirastojen edustajia. Hankkeita oli kymmeniä eri ympäri Suomea, ja Koojii
hallitsi kaikki yksityiskohdat – muuten palaveri olikin sekava ja täynnä tupakansavua.
Kokouksen jälkeen osaston johtoryhmä kokoontui päättämään uusista vankiasuista.
Koojii oli elementissään. Hän käski minun pukea ylleni yhden ruskean kokoasun. Se
muistutti pelottavasti armeija-aikaista kenttäasuani. Vain alikersantin olkapäillä
olevat natsat puuttuivat. Minun piti kävellä pöydän ympäri. Tietämättä, kuinka tosissaan
Koojii pyyntönsä esitti, vedin päälleni vain takin ja kiersin neuvottelupöydän ympäri
kollegani ilmeiden vaihdellessa naurusta ammattimaiseen havainnointiin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti