Natsi Saksa oli juuri aloittelemassa sotaretkeään Euroopaan ja samalla arvioi mahdollisuuksiaan Neuvostoliiton valloitukseen Barbarossa suunnitelmalla. Sitkeään Puolaan voi luottaa, vaikka natsit saivat sen kovalla höykytyksellä alentamaan sotaprofiiliaan. Liittoutuneet olivat melko varmoja, että Hitler noudattaa ensimmäisen maailman sodan kaavaa Ranska valloittamisessa Belgian kautta. Natsit pitivät idässä ranskalaisten Manigot linjaa vaikeasti voitettavana, minkä seurauksena oli keksittävä jotain muuta.
Ranskan presidentti ja sotajoukkojen ylipäällikkö Edouard Guillaud varatui taisteluihin Magonot linjan pohjoispäästä Englannin Canaliin. Oli virhe hajauttaa joukkoja näin pitkälle kaistalle. Tämä seurauksena puolustuksesta tuli kohtuullisen pitkä ja osin hatara. Lintuperspektiivistä linja näytti kaulaketjulta, jossa teiden risteyskohdissa oli muita kohteita vankempi puolustus. Canalin Ranskan puoleisella rannalla oli luonnollisesti laivakalustoa ja tykistöä, mutta heikohko panssarivarustus.
Ranskan johto tiesi, että Hitler oli koonnut joukkoja Belgian vastaiselle rajalla ja Hitler tiesi, että Ranska oli rakentanut Saksan rajalle valtavan linnoitusjärjestelmän tukirankana Maginot linnoitusketju. Niinpä Ranskan sotilasjohto oli varma, että ainut mahdollisuus Saksan hyökkäykselle oli Belgian kautta. Kun toisella puolella rajaa tätä Hitlerille ehdotettiin, hän sanoi, että tämähän on sama kuin 1914. Hitler ei noudattanutkaan I maalimansodan suunnitelmaa hyökätä Belgian kautta Ranskan tasangoille, vaan panssarikenraali Erich von Manstein sai määräyksen hyökätä panssareilla suoraan Ardennien yli Ranskan tasangoille ja myöhemmin Pariisia kohti. Hyökkäyksen kriittinen kohta oli vaunun ajajien pysyminen hereillä monen kymmenen tunnin kestävillä ajomatkoilla.
Kymmeniä kilometriä pitkä kolona panssarivaunuja, ammus- ja huoltorekkoja, kuorma-autoja, pioneerikalustoa ja lääkintäajoneuvoja lähestyi nyt jonossa Ranskaa sankan metsikön läpi. Ranskan johto ei ollut uskonut omia tiedustelijoitaan lähestyvästä kolonasta, vaan jätti metsäisen Ardennien rajan heikosti puolustettavaksi ja keskitti voimiaan Belgian rajalle.
Mansteinin ja Guderianin Pervitin (amfetamiini) huumeiset panssarimiehet pysyivät ajamaan panssarit syvälle Ranskaan. Tämä seurauksena liittoutuneet joutuivat perääntymään Ranskan rannikkoa pohjoiseen päätyen Dunkerque’in (Dunkirk). Hitlerin panssarit ja tykistön kantamat uhkasivat saartoa tuholla. Yli 300 000 Iso-Britannian ja liittoutuneiden miestä oli saarroksissa (suomeksi motissa). Hitlerin esikunnan suhtautuminen mottiin ei ilmeisesti ollut yksimielinen. Jotkut tahtoiva hävittää sen maan tasalle, toiset taas olivat sitä mieltä, että sille pitäisi antaa kunniallinen perääntymismahdollisuus. Kun tästä ei päästy yksimielisyyteen, Hermann Göring kerskui hävittävänsä motin lentokoneillaan.
Tällä välin Iso-Britannia oli käynnistänyt operaatio Dynamon evakuoimaan motin Canalin yli Englannin rannikolle. Liikkeelle saatiin noin 800 erilaista alusta, pienetä ja suurta. Oli kerrassan ihme, että suoraan rannikolta pelastettiin noin 100 000 sotilasta ja loput aallonmurtajilta ja pitkiltä laitureilta. Dungerquen ihme pelasti yli 300 000 sotilaan hengen.
Herää kysymys, voiko Putin käyttää Mansteinin taktiikka Ukrainassa. Tuskin, sillä jo droonien mahdollistama ilmavalvonta ja mitätön pommitusteho estävät täysmääräisesti Mansteinin taktiikan soveltamisen.
Kommentit
Lähetä kommentti