Presidentti Trump on ottanut yhdeksi tehtäväkseen eliminoida amerikkalaisten museoiden trumppilaista ajattelutapaa arvostelevaa eetosta America Great Again. Kohta saamme odottaa, milloin Trump palkkaa Natsi-Saksan Leni Riefenstahlin kaltaisen hahmon ohjaamaan elokuvan Tahdon riemuvoitto ihailemaan Trumpin ylimaallisia kykyjä. Sitä Natsi-Saksa rynkytti teattereissa niin, että penkit natisivat ja yleisö mylvi ylistäessään arjalaisen mies- ja naisihannetta. Jos Trump mainoselokuvan itsestään tekee, vastustajien kyllä täytyy pitää huolta, että elokuvan nimeksi tulee impulsiivisuudella eteenpäin sekä liioittelu ja valehtelu lopulta uskottavuuden kaatavat.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti