Yleisesti hyväksytty lähtökohta on avaruuden kaikenlaisen säteilyn ja aineen syntyminen alkuräjähdyksessä 14,8 miljardia vuotta sitten. Tämän seurauksena kappaleet, pienet ja suuret, sinkoituivat avaruuteen kiihtyvällä nopeudella muodostaen samalla vetovoimansa ansiosta erilaisia ja kokoisia avaruuskappaleita ja säteilylähteitä jatkuvasti muuttuvassa avaruuskartassa. Tosin sanoen suuremman kappaleen vetäessä pienempiä lisämassaksi itselleen syntyi vähitellen yhä suurempia massa keskittymiä, joista miljardien vuosimiljardien mittaan kehittyi muiden muassa nykyisen aurinkokuntamme planeetat. Tämä jo tiedetään varmana tosiasiana, että aurinkokuntamme syntyi näin massan alettua kertymään alkuvaiheessa olevan aurinkomme läheisyyteen ja osan syöksyessä alkuaurinkoomme.
Kysymys kuuluu, miksi avaruus massoineen laajenee alati vetovoiman muodostaessa kuitenkin laajenemiselle vastavoiman? Voisiko olla niin, että äärettömässä laajenemisessa äärettömän kaukana syntyy valtavia massakeskittymiä sen tähden, koska massaa virtaa jatkuvasti ”ohi” ja osan massavirrasta valtava massakeskittymä kaappaa osaksi itseään. Kun massakeskittymiä syntyy tarvittava määrä, nämä törmäävät toisiinsa synnyttänen uuden alkuräjähdyksen.
Kommentit
Lähetä kommentti