Ruotsi jaksaa vuosikymmenestä toisen pitää matalaa profiilia olla sekaantumatta mihinkään aseelliseen sotilaalliseen operaatioon. Ilmeisesti maa tuli kypsäksi joka tilanteen rauhan myötäilijänä Kaarle XII suuren Pohjan sodan taistelujen jäljiltä. Siitä asti maa on ollut hiljaa osallistumisista sotiin, kuin entinen renki talon tyttären aitassa vierailuista.
Nyt maa on yllättäen avannut suunsa Ukrainan turvatakuisiin osallistumisesta antamalla ”immateriaalista” tukea. Hyvä niin, koska kyllä viestintäteknologiaa ja koulutusta Ukraina tarvitsee.
Suomi on toista maata. Talvisota opetti, että periksi ei saa antaa, ei neuvotteluissa eikä tanterilla. Jatkosta on toinen juttu.
Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa. Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin. Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa. Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Kommentit
Lähetä kommentti