Lasten jälkihuoltoa hallitus lyhentää 24:stä 22 vuoteen. Tämä uutinen sai menneisyyden haavoja pintaani. Isäni sodittua talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan hän asettui Helsinkiin muuttaen myös minun kirjani sinne. Raastuvanoikeus kutenkin päätti todistajien valheellisten argumenttien perusteella määrätä minut äitini holhoukseen. Tähän ei vaikuttanut se, vaikka äitini oli ollut uskoton isäni sotiessa rintamalla.
Kostoksi isäni äidin jättämisestä yksin
kanssani synnyin pitäjääni äitini alkoi systemaattisesti kasvattaa alistamalla
minua 10-vuotiaasta lähtien hänen ehdottomaan tottelevaisuuteensa ja työmiehen
rooliin. Käydessämme kylässä minun piti mm. kävellä kymmenn10 metriä hänen
perässään ja pienistä poikkeamisista hänen määräyksistään sain palajalle takapuolelle
toisten nähdessä kepin iskuja. Naisellisilla
avuillaan hän sai pestattua kuloisenkin naapurin isännän vainoamaan minua ja kiinni
saadessaan sain heitä mukilointia. Pahimpia vainoajia oli kaksi näennäisesti kohtalaisen
hyvässä asemassa olevaa keski-ikäistä miestä, maatalon isäntää.
Kymmenvuotiaasta rippikouluikään jouduin olemaan
jatkuvasti varuillani ja salaa tarkkailemaan, oliko vainoajia lähettyvillä. Eräs
tapahtuma urheilukentällä kuvaa hyvin tilannettani. Koska jouduin olemaan varuillani
koko ajan, katsoin tarpeelliseksi alkaa harjoittaa painon nostoa ja muutenkin harjoittaa urheilun
voimalajeja. Vainoajan brutaalisuutta osittaa se, kun valmistaudun vuorooni moukarinheitossa,
mies tuli yhtäkkiä viereeni yrittäen vetäistä houseni nilkkoihin. Onneksi toimitsijat
ajoivat miehet pois lähettyviltä.
Vainoamien ei aina suinkaan ollut näkyvää,
vaan se muodostui pienistä arkisista vahingonteoista kuten polkupyöräni heittämistä lumihankeen, suksien pohjien sotkemisella öljyyn, koulumatkani tarkkailua. Asian teki
vielä ikävämmäksi äitini osallistuminen koko ajan kiusantekooni pienellä teoilla
kuten pitämällä minut huonosti ja vanhoilla vaateilla varustettuna ja täysin rahattomana. Näin
jälkeen päin ajatellen suurin ongelmani oli, ettei minulla ollut ketään aikuista
puolustamassa minua. Yksikin olisi riittänyt.
Tämä vainoaminen loppui kuin seinään sen
jälkeen, kun olin hankkinut urheilulla kehooni voimaa niin paljin, että kykenin
panemaan hanttiin. Eräässä tällaisessa koitoksessa
vainojani kanssa sain mustan silmän, josta naapurissa asuvan nimismiehen tytär
kertoi isälleen. Näin kun nimismies meni vainoojan taloon sisään ja huomasin
talon keittiön ikkunasta puhuttelun kiivaan sävyn. Kun äitini yritti antaa
minulle seuravan kerran selkään suksen sauvalla, voimistukun opettajani oli sanonut minulle, että
ota sauva pois, voima sinulla on. Tähän loppuivat äitini fyysiset vainoamiset.
Vuosi myöhemmin harjoitellessani kentällä
moukarin heittoa minua lähestyi ontuen vanha vainoajani pyytäen anteeksi
tekojaan. Kyllä siinä jonkinlaisen anteeksianto tuli. Mies kuoli kuukauden
päästä vatsasyöpään. Saman vuona voitin piirinmestaruuden moukarinheitossa.
Kommentit
Lähetä kommentti