Eino Leinon sanoin ”Öinen lehto, lapsen kehto siinä on lapsosen hyvä.…” Jätetään loppu maamme hiihdolle. Eli Suomen hiihdon taso on samaa luokkaa, kuin aamun luonto ohjelman tekninen toteutus. Se jäi jumputtamaan pääsemättä eteenpäin ”Laajat Tiibetin jää ylängöt ovat hyviä. ”
Jos
legendaarinen Paavo Tiilikainen olisi hengissä selostamassa, hän olisi lausunut:
”Olemme kymmenien tuhansin joukoin kokoontunut jatkamaan Suomen, isiemme ja menneiden
hiihtosankarien perinteitä voitosta voittoon”. Hetken päästä Paavo rapisutellut
papereitaan ja ihmetellyt, kuka koronaus tuo ranskalain Carara on.
Nyt ei
tarvitse kummastella ranskalaisten menestystä. Iiro Niskanen täyttää ainoana meidän menneiden
hiihtosankarien mittapuut. Hän voitti 15 km:n perinteisellä, mutta maamme
muiden edustajien sijoituksista ei ole tietoa, ei edes valta medioissa. Maamme
naisten hiihdon kärkinimi uhosi pudottuaan sprintin eristä ulos, että
lauantaina näytetään, miten suksi kulkee. Kulki se vitosen verran, mutta eniten
nainen niitti kunniaa luovuttamalla ruotsalaiselle voittajalle lämpö hansikkaansa.
Tämä oli ainut kohokohta, joka päälehti nosti pintaan eilisestä naisten hiihdosta.
Miksi ura, jonka pohjassa mäki hyppymme matelee, on kylmä ja syvä? Ei edes tuulen vire montun pohjalla puhdista ilmapiiriä. Kuvaava on, että virolainen yhdistetyn mies Ilves oli vuosi siten samaa tasoa suomalaisten kanssa. Nyt hän sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Kas kumma, hän harjoitteli viime kauden norjalaisten kanssa. Meidän ei pitää ensin katsoa urheilun saamaa 150 miljoonan euron apupakettia, sitten valmennusta ja viimeiseksi urheilijoita.
Kommentit
Lähetä kommentti