Seuratessa rokotevastaisten keskusteluja mieleen tulee Nietzschen yli-ihmiset, jotka ilman tieteellisiä argumentteja pitävät itseään muita parempina luomuksina, jopa kuolemattomina. Luulisi, että näistä käsityksistä on päästy eroon, mutta ne jylläävät uskon lahkon tavoin tietyillä seutukunnilla.
Yksi totta oleva peruste rokotevastaisuuteen on
epäluottamus hallintoon, mikä maassamme tarkoittaisi hallitusta ja rokotuksista
vastaavia virkahenkilöitä. Todennäköisesti Suomessa ei näin ole, vaan vastustus
voi perustua uskomuksiin tai se voi muistuttaa perusteluja, miten ja miksi henkilö kuuluu jonkin lahkoon. Itse elin nuoruudessani ympäristössä, johon liittyi läheisesti
lestadiolainen uskoon tuleminen ja tavalla tai toisella siinä elämiseen. Herätys
saattoi tapahtua spontaanisesti seuroissa, kun ihminen nousi ylös tunnustaen
syntinsä (valikoivasti) ja vaipui itkun sekaiseen hurmokseen. Rokotevastaisuus
tuskin pöllähtää päälle luokkakokouksessa tai partio jotoksella.
En usko rokotevastaisten hurmoksiin, vaan se on yksinkertaisesti vakaumus samalla tavalla kuin puolueuskollisuus. Monella on varmaankin kokemuksia väittelyistä, miksi joku puolue on toista parempi. Kannan muuttamiseen ei ole tarvetta eikä sitä tapahdu, vaikka toinen kuinka asiaa perustelee.
Kommentit
Lähetä kommentti