Mieliä kutkuttava asia on, että lukujen 1 ja 2 väissä on äärettömän monta lukua ja vaikka tältä väliltä vähennetään äärettömän monta lukua, jäljelle jää äärettömän monta lukua. Pakko lopettaa tämä asia tähän, sillä muutoin voi kuuppa himmetä.
Toimittaja
Mikko Pelttari esitteli tutkimuksiin perustuvia ja näkemyksiään ilmastonmuutoksesta.
Hän toivoi, että olisi jokin kaikenkattava teoria ilmastosta. Sitä ei tienkään
ole, vaikka ollaankin suuren ilmastokokouksen äärellä Glasgow’ssa kaiken
selittävä teoria ei ole uusi oivallus, van se on kytenyt vuosi satoja Newtonin
ja kumppaneiden sieluissa. Descartes oli samalla asialla ja jopa samaan aikaan.
Pelttari toivoi, että tiedehenkilöt maailma löytäisivät tällaisen teorian. Pelttari
ei sanonut kenenkään omaavan tällistä ajatus spiraalia.
Kaiken
kattava teoriaa on vimmatusti etsitty matematiikan alalta. Turhaan. Filosofit
ovat sanoneet, että jos teoria löytyy ihmiskunta katoa ennen pitkään tai se
löytää ikuisen onnen.
Oma käsitykseni
on, että sitä ennen meidän on pysyttävämäärittelemään ääretön käsite tarkemmin.
Ykin positiivisia kokonaislukuja, alkulukuja on äärettömän monta. Tämä on
helppo todistaa.
Jos niitä ei
ole ääretön määrä, niin joku kokonaislukujen joukosta olisi suurin. Olkoon tämä
luku N. N:lle käy köpelösti, kun siihen lisätään luku yksi, sillä N+1 on
suurempi kuin N. Eli syntyy ristiriita.
Kommentit
Lähetä kommentti