Jälkipörssi oli aamulla hurjalla tuulella vaatien palkka avoimuutta. Muutenkin oli noloa katsoa, kuinka Heikki Pursiaisen ja Piia-Noora Kaupin maalittivat uutta tulijaa bloggeri Juulia Thurenia. Thuren vain kohotti moitteetonta ryhtiään entisestään ja käänsi ajatuksensa myötätuntoisuuden taajuudelle ja visersi. – Miehet ovat parempia palkka neuvottelijoita kuin naiset. Pursiaisen olisi pitänyt huomata tämä wokotteleminen. Se kumpusi nuoren tulijan rohkeudesta puutua miesten asioihin. Mutta mies istui vain lätsä päässä kuten lätsä Pekka Päivärinta Suomi-Ruotsi maaottelussa 1970-luvulla. Kesken juoksua Lätsä Pekka pysähtyi katselemaan, missä ruotsalaiset ovat. Niin teki nyt Piia-Noora Kauppi etsiskellessään katseellaan, missä show-ohjaaja on. Ohjaajan tähystämisen sijasta Kaupin olisi pitänyt olla hiljaa, koska Pursiainen oli kysymäisillään, mistä Kaupin lafkan finansseihin on tullut kauheat määrät ruplia. Kauppi ajatteli hipi hiljaa muiden kuulematta, että ne luulevat tätä keskusteluksi, mutta minä pidän tätä idän maan ja Arabian niemimaan suppeana kurssina lyhyt rytmisestä liiketoiminasta. Istunnon lopussa porahti esille yhteiskuntapoliittinen helmi. Pursiainen hönkäisi, ettemme voi maksaa naapurillemme velkojamme kertomalla hänelle palkkamme suuruutta. - Kyllä voimme kimahti uusi jäsen. -Tässä yhteiskunnan pelko tilassa on pakko maksaa suuret velkansa pienillä palkoilla.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti