Jälkipörssi oli aamulla hurjalla tuulella vaatien palkka avoimuutta. Muutenkin oli noloa katsoa, kuinka Heikki Pursiaisen ja Piia-Noora Kaupin maalittivat uutta tulijaa bloggeri Juulia Thurenia. Thuren vain kohotti moitteetonta ryhtiään entisestään ja käänsi ajatuksensa myötätuntoisuuden taajuudelle ja visersi. – Miehet ovat parempia palkka neuvottelijoita kuin naiset. Pursiaisen olisi pitänyt huomata tämä wokotteleminen. Se kumpusi nuoren tulijan rohkeudesta puutua miesten asioihin. Mutta mies istui vain lätsä päässä kuten lätsä Pekka Päivärinta Suomi-Ruotsi maaottelussa 1970-luvulla. Kesken juoksua Lätsä Pekka pysähtyi katselemaan, missä ruotsalaiset ovat. Niin teki nyt Piia-Noora Kauppi etsiskellessään katseellaan, missä show-ohjaaja on. Ohjaajan tähystämisen sijasta Kaupin olisi pitänyt olla hiljaa, koska Pursiainen oli kysymäisillään, mistä Kaupin lafkan finansseihin on tullut kauheat määrät ruplia. Kauppi ajatteli hipi hiljaa muiden kuulematta, että ne luulevat tätä keskusteluksi, mutta minä pidän tätä idän maan ja Arabian niemimaan suppeana kurssina lyhyt rytmisestä liiketoiminasta. Istunnon lopussa porahti esille yhteiskuntapoliittinen helmi. Pursiainen hönkäisi, ettemme voi maksaa naapurillemme velkojamme kertomalla hänelle palkkamme suuruutta. - Kyllä voimme kimahti uusi jäsen. -Tässä yhteiskunnan pelko tilassa on pakko maksaa suuret velkansa pienillä palkoilla.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti