Tyhmäksi tekeytyminen wokesta silloin, kun on viisas, on syntiä sanoi Ville Blåfield Esko Valtaojasta. Tämän nimen vilkasmikko Ville Blåfiled lausui kaksi kertaa ääneen, vaikka istunnon vetäjä toisti kaksi kertaa, ettei saa mainita nimiä. Anu Partanen kysäisi retorisesti katsoen Blåfieldiä, että pitäkö hänen kysyä asianosaiselta vähemmistöltä lupa, kun puhun sen asioista. Vastausta ei tullut, vaan Blåfiled jatkoi Valtaojan höykyttämistä tämän tyhmyydestä ymmärtää wokea. Karvala pohti ääneen, millä sävyllä valkoiset etuoikeutetut voivat puhua omista positioistaan valkoisina. Karvala toisti, että Suomi on rasistinen maa ja meidän on mahdotonta asettua uhrin positioon. -Se on koko woken ydin. Tässä kohtaa Partanen oli sen näköinen, että koko keskustelu alkaa muistuttaa viime viikoista Valtaojan kahdella sanalla märittelemää keskustelua laatua. Blåfield ei hätkähtänyt, vaan posotti eteen päin. - Meidän pitäisi siirtyä meidän rasismimme analysoinnista siihen, millaista rasismia meillä on ja ryhtyä keskustelemaan, miten me pääsemme rasismista eroon. Karvala viisaana ja harkitsevana ihmisenä toivoi, että meidän ei pidä ensisijaisesti selvittää, millaista rasismia meillä on, vaan ensin pitää puuttua rasismia ylläpitäviin ja lisääviin rakenteisiin. Blåfieldin älykkyys yhdistettynä aamuiseen harkitsemattomuuteen oli vähällä viedä istunnon harhateille teille.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti