Kulttuurin kymmenottelija Kalle Kinnunen näytti olevan ansaitusti porukan kymppi Jälkinäytöksessä. Hänen kriitikko roolinsa voi nostaa hänet alallaan jumalalliseen asemaan, sillä kuten tunnettu sääntö sanoo, hän oli kriitikko, mutta muuttui jumalaksi. Istunnon ilmapiirin ylenevää ilmanalaa enteili myös aavistus, että reformaattori Kinnunen saa kohta näyn. Teatterikriitikko Maria Säkö ja kuraattori Veikko Halmetoja ensin täydensivät ja sitten laajensivat keskustelua taiteen ylemmille portaille. Turun Tolkienin Hobitti esityksen katsominen ei paranna mielenrauhaa, vaikka paikalliset kriitikot kuin näin väittävät.
Halmetojan ilme oli yhtä monotooninen kuin jäänsärkijän työn rutina.
Tällaisessa tilassa olevalta ihmiseltä voi tulla mitä vain, kuten entiseltä pyhiinvaellus
matkaltaan palaavalta ja synnin tuskissaan olevalta jesuiitalta. Hän lähti
matkalle hurskaana ja palasi huorana. Näin ja ainoastaan vain jesuiitan
lausumana. Piru tuputtelee kulisseissa ja kuiskii ääneen, että esityksessä turhanpäiväisyys
oli sanoin kuvaamatonta. Kuullessaan tämän pilven reunan siipiveikko on
putoamaisillaan. Mutta toipuu saarnaamaan, että täältä voi nähdä, kuinka maailma
lipuu vain ohi. Lopuksi istunto päätyi äänettömään loppulauselmaan: Muutos on
yhtä välttämätöntä kuin sään vaihtelu.
Ylelle on annettava tunnustusta sen napakoista yhden alan jälki-ohjelmista.
On ainakin Jälkinäytös Jälkihiki, Jälkipörssi, Jälkiviisaat ja Jälkidigi. Tiivistäminen
varttituntiin luo ohjelmaan latauksia ja sanomisen tiiviyttä sekä iskevyyttä ja sävyttämistä.
Näiden puuttuminen joskus pilaa hyvätkin asiaohjelmat
Kommentit
Lähetä kommentti