Deiteillä kannattaa muistaa vanha sääntö: miehet valehtelevat
tulonsa, naiset ikänsä. Pitipä sääntö paikkansa tai ei, yhteiskunta on
muuttunut yksilöllisyyttä korostavaksi, missä halutaan erottua muista paljastamatta
sisimmästään mitään. Ehkä tässä pelätään itseään. Mark Twainin mukaillen syvimmällä
sisimmässään itsekunnioitus pelaa huonosti.
Väestöliiton parisuhdeyksikön johtaja Heli Vaaranen puhui Ylen
aamu tv-ohjelmassa sinkun 0-ajasta tarkoittaen, ettei sinkuilla ole aikaa
tavata uusia tyyppejä. Työstressi rasittaa,
halutaan elää lähiystävien kanssa, viihteen maailmassa ja kotoilla. Pelätään asettaa
itsensä torjuttavaksi ja torujaan toinen lähes heti. Itsetunto joutuu
koetukselle. Kohtaamiset ovat pyyhkäisyjä.
Vaaranen kaipaili onnistuneen parisuhteen löytymisen kaavaa.
Ei ole vielä kuulema löytänyt. Sitä on varmaan vaikea löytääkin, sillä eihän
elämä ole yhtä suurta laskusääntöä.
Ehkä tässä koemielessä voitaisiin soveltaa todennäköisyyslaskennan
alkeita. Jos esimerkiksi yhdellä elokuvakäynnillä on mahdollisuus saada viiden
prosentin todennäköisyydellä parisuhdeystävä, niin käymällä 30 kertaa
eloluvissa saa vähintään yhden ystävän 1-0,95potessiin 30 = 0.79
todennäköisyydellä eli 79 prosentin todennäköisyydellä.
Periaatetta voitaisiin jatkaa eteen päin. Taidetapahtumissa
ja vastaavissa tapahtumissa käynneillä olisivat omat todennäköisyytensä. Laskennan
tekee vaikeaksi se, että eri tapahtumalajeissa käynnit eivät välttämättä ole
riippumattomia toisistaan.
Toivottavasti päätelmä on oikeansuuntainen ja stokastisia
prosesseja hallitseva asiantuntija voisi olla Vaarasen apuna kaavan
kehittämisessä.
Kommentit
Lähetä kommentti